United States or Laos ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän olisi rukoillut jotakuta enkeliä hänenkin luoksensa tulemaan, mutta ei uskaltanut, eipä oikein olisi osannutkaan. Enkeli tuli kuitenkin. Pitkin välkkyvin siivin liihotteli se korkeudesta alas pojan luo. Hohtavan valkea puku sillä oli, niinkuin saarnastuolin päällä seisovalla kirkkoenkelilläkin ja kellankarvaiset, pitkät kiharat ympäröivät sen lempeitä kasvoja.
Hän näet luuli tehneensä oikein kirotessaan Enkeliä eikä millään muotoa tahtonut suostua kiroustaan peräyttämään. Täysi työ oli pastorilla, ennenkuin tuhlaajapojan ja muutamilla muilla esimerkeillä sai Pietarin vakuutetuksi, ettei hänenkään sopinut anteeksiantoa toivoa, jollei ensin tyttärellensä sitä soisi.
Tämä maalaus kuvaa enkeliä astumassa alas veteen seoittamaan sitä; veden seoitusta kuvaavat soveliaat, öljyvihreän väriset ristikkäis- ja aaltoviivat, joita on varjosteltu mustalla, ja jotka enemmän muistuttavat egyptiläistä kuvakirjoitusta, kuin uus-aikaista taidetta ja ympäröivät enkelinkuvaa joka taholla.
He olivat ihastuksissaan sievään asuntoon, ja pientä kultakutrista enkeliä oli oikein suojeltava heidän hyväilyiltänsä. Mutta jos joku heistä nyt sattui eksymään hänen luoksensa, oli kaikki ihan toisin. Mitään kultakutrista enkeliä puhtaissa, koruommelluissa ja silkkinauhoilla kukitelluissa leningeissä ei enää ollut näyteltävänä.
Jumalan enkeliäkö minä pakenisin!« «Häntä! Jumalan enkeliä! Vai täytyykö minun sinulle ilmoittaa, mitä ainoastaan kaksi maailmassa tietää. Sinä olet minun veljeni, ystäväni. Kuule... Minä rakastin häntä!« «Mariaa! Sinäkö olet rakastanut häntä; sinä?« «Minä!« «Ja hänkö on rakastanut sinua?«
Mä kysyn vastaan: mitä hyödyttää? Näes tuntos' Herran läheisyydest' on mielettömyyttä taikka Herran pilkkaa. Vaan sepä haittaa; haittaa sittenkin. Mua kuulkaas! Rechan pelastajaa varmaan hän olkoon enkeli tai ihminen te, sinä varsinkin, niin ylevästi kuin suinkin mielisitte palkita? Vai mitä? Mutta enkeliä kuinka te kyllin voisittekaan palkita?
»Yksi, joka on kauan muistellut teitä, niinkuin Jumalan enkeliä, joka kerran luotti teihin, joka sitte on surrut teitä ja joka olisi antanut henkensä teidän edestänne. Sen minä kuulin jo ammoin sitte.» »Mitä te loruatte! Ei semmoista ole olemassa.» »Minä tunnen hänet», jatkoi Maija Liisa, »ja tiedän, että hän elää, ja te tunnette hänet myöskin.» Elinan kasvoissa väri vaihteli.
»Tiedättekö, mitä johtui mieleeni tuossa istuessani ja kuunnellessani teidän loppumatonta juttuanne. Teitä katsellessani muistin keskiajan skolastikkoja, jotka oppineisuuden kaikella vakavuudella pohtivat kysymystä, kuinka monta enkeliä mahtuisi tanssimaan neulan kärjellä.
Adalgotin silmiin valahtivat kyyneleet, kun kuningas muistutti häntä hänen nuoresta vaimostaan. Hän meni aivan Tejan eteen ja laski kätensä hänen olalleen. "Eikö ole toivoa? Hän on niin nuori." "Ei ole toivoa", sanoi Teja, "sillä taivaasta ei tule pelastavaa enkeliä. "Muutaman päivän perästä nälkä alkaa ahdistaa. "Silloin minä teen nopean lopun.
Olihan minulla täällä ainakin katto pääni päällä." "Mutta miten jäi teidän pikku tupanne palamatta, kuin metsä paloi sen ympäriltä?" kysyi herra. "Sen minä sanon teille", sanoi mummo. "Tässä seisoi neljä valkoista Jumalan enkeliä, yksi kussakin nurkassa vartioimassa sitä, niin että ei ainoatakaan kipunaa pudonnut katolle.