United States or Grenada ? Vote for the TOP Country of the Week !


"Ettekö kaipaa pääkaupunkia, kun olette täällä vuo-vuoristossa. "En ollenkaan." Neiti Jäger kääntyi pois hänestä ja rupesi puhelemaan äitinsä kanssa. Kaikki muutkin herrat olivat tehneet hänelle samoja kysymyksiä. Ovella seisoi Horn, tuo nuhteetoin kappalainen, hän nautti kahven suloisesta mausta sekä asian-ajajan huonosta onnesta.

Tahdotteko mainita sitä, vanha ystävä?" Liborius pudisti päätänsä, vei rikkaan kauppiaan nurkkaan, ja puhui hetken hiljaisella äänellä hänen kanssansa. Herra Rankendorf nyykähytteli, pani tavan takaa "hm," muutti silmä-lasejansa edestakaisin, katsahti välistä Leoon päin, ja likisti viimeiseltä sydämellisesti asian-ajajan kättä. "Hm! hm! Kaiketi saa hän lähteä matkaan," sanoi hän.

Spenlow antoi minulle muutamia viittauksia ammattini suhteen. Hän sanoi, että se oli oivallisin ammatti koko mailmassa ja ettei sitä saanut millään lailla katsoa samanlaiseksi kuin asian-ajajan ammattia, sillä edellinen oli jotakin ihan toista, paljon enemmän suljettu, vähemmän koneenkaltainen ja tuotteliaampi.

"Tulkaa tänne sisälle." Yksi ainoa kynttilä paloi huoneessa. Minä katselin häntä himmeässä valossa. Minun päätökseni kohta palata Englantiin jäi vastaiseksi sikseen. "Hyvä Jumala!" huudahdin minä, "mikä on nyt tapahtunut?" Naomi kurotti minulle paperin, jonka hän oli temmannut asian-ajajan kädestä.

Samassa käänsi hän selkänsä päin hämmästynyttä nuorukaista. Mutta Liborius kuiskasi tämän korvaan: "mene vaan huoletonna kotiin, Leo! Kun sinä huomenna nouset laivaan, ei tämä kunnon merimies enää murise. Terveisiä äidillesi, poikaseni!" Suuresti kiitollisena puristi Leo sydämellisesti asian-ajajan kättä, ja lähti matkoihinsa.

Oikeus haastatti asianomaisia oikeuteen. Silas vietiin samana iltana vankeuteen ja eräs virkamies lähetettiin New-Yorkiin panemaan Ambrosea rautoihin. Minä puolestani koetin hyödyttää, minkä voin. Herra Meadowcroft'in ja hänen tyttärensä suostumuksella lähdin minä Narrabeehen ja hankin siellä paraan asian-ajajan kuin oli kaupungissa.

Hän sentähden piti yhtä vähän lukua siitä kuin etevä lakimies jonkun nuoren asian-ajajan kaunopuheisuuden kukkasista, joka kuitenkin ennen oli etevää lakimiestä miellyttänyt, tahi kuin äiti, jolle romanttisuuden aika on ohitse, pitää lukua turhasta hullutuksesta, joksi hän nuorta tytärtänsä lumoavaa romanttista tunnetta nimittää; ja hän sanoi suoraan: "Tuo on vaan turhaa puhetta, Mr Chillingly; puhukaamme pää-asiasta.

Paul'in tuomiokirkkokin näyttäisi vanhemmalta. Edeltäpäin tiesin, että muutamia muutoksia oli tapahtunut ystävieni oloissa. Tätini oli kauan aikaa sitten muuttanut takaisin Dover'iin ja Traddles oli heti minun lähdettyäni ruvennut saamaan vähän asian-ajajan tointa.

Herra Liborius'en havaittuansa, keskeytti hän kohta työnsä, pani silmä-lasinsa oikein paikalleen ja kiirehti asian-ajajan työ, ystävällisesti hänen kättänsä pusertaen. "Mikä tuuli teidän nyt tänne tuo, hyvä ystävä Liborius" kysyi hän. "Pohjan tuuli," vastasi hymyillen asian-ajaja. "Tehkäät hyvin ja katsokaat tätä nuorta miestä! Eiköhän tämä ole pulskea nuorukainen?"