United States or Jamaica ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kuinka voitte näin kaukaa eroittaa tytön kasvoja?" kysyi Kenelm, kun laulaja oli piirrustuksensa valmistanut ja, katseltuansa sitä, pani kirjan kiinni ja kääntyi Kenelmiin iloisesti nauraen. "Kuinka voitte nähdä, että tuo esine, jota hän hiljan on viskannut ylös ja taas tavoittanut, on kukkasista tehty pallo? Tunnetteko lasta?"
Vapahtaja syntynyt on! Kuule: syntynyt on hän, Joka yksin antaa voipi tosi-onnen, elämän, Jonka nimess' yksin taivaan kultaportit aukeaa, Murtuu kärki murehitten, synnin siteet raukeaa. Vapahtaja syntynyt on! Eikö siis siin' oisi syy Loistaa riemusta sen silmän, joka usein kyyneltyy? Riemuitsethan kevähällä kevään kukkasista sä, Riemuitsethan kevätpäivän kirkkahista säteistä!
Hän lauloi tähdistä taivaalla ja kukkasista kedoilla ja ihmissieluista, jotka ovat niinkuin Jumalan silmät, sillä niiden kautta Hänen sielunsa meille henkevimpänä ja käsitettävimpänä heijastuu. Hän lauloi Yöstä, joka oli maailman äiti, ja Auringosta, joka oli isä kaiken luonnon ja ihmiskunnan. Hän lauloi lämmöstä, joka oli Jumalan rakkaus, ja kylmyydestä, joka oli Hänen viiltävän vikansa kuva.
Laskemaisillaanko? ... eihän se vielä ole hetikään ... katsokaa, kuinka paljon se on ylhäällä vielä! Monta kertaa oli ollut pitkänlaisia äänettömyyksiä. Nyt tuli muita pitempi, ja Elli toivoi maisterin jo lähtevän. Näistäkö kukkasista te aina laitatte kukkavihkoja? En minä laita mistään. Vaan laitoittehan te... Elli nousi lähteäkseen, kun huomasi, ettei kysymyksistä loppua tullut.
Jokainen muu olisi kysyä tokaissut suoraan että missäs sinä nukut? Ja silloin tyttö olisi ihan varmaan suuttunut. Tämä vaan kukkasista puhuu. »Tuvassako?» nauraa nuorukainen. »Ei!» »Aitassa?» »Ei sielläkään!» »Saunakamarissa sitte?» »Ei, ei!», hätäilee tyttö. »Siellä kaikkein vähimmän.» Nuorukainen hymyilee. »Nyt en minä osaa enää mitään arvata kylläpäs sinä olet kovasydäminen!»
Vois istua hän päivät pitkät myötään, Mut kaavan moist' ei tule kirjelmänsä. Jo pitkät sivut häll' on katsomista Satuja kauniit', ihanoita aivan Perhoista kevään, kummun kukkasista, Tähdistä ylhäält', enkeleistä taivaan. Hän katsoo, lukee, nauraa itkeissänsä, Kun juuri itkee, kas hän nauraa jälleen. Hän lukee taas, eik' usko silmiänsä, Käsittämätönt' on tää taika hällen.
Itse huvila oli myöskin köynnöksillä koristettu, ja sisäänkäytävään oli ripustettu kukkasista sidottu lyyry, sen oli Ester päivän kunniaksi sinne toimittanut. Tuli ilta saaristossa niin täynnä iloa ja onnea, ettei Arvilla ja Esterillä koskaan sitä ennen. Arvi oli isäntänä ja Ester emäntänä, vanhemmat kulkivat vaan tyytyväisinä katsellen nuorten iloa.
Samalla tavoin palaa mehiläinen retkiltään turvalliseen pesäänsä tuoden mesisaaliinsa koottuna kedon kukkasista. Kuinka paljon onkaan silloin molemminpuolin kerrottavaa, kuunneltavaa ja nautittavaa!
Lempikää siis toistanne ja käyttäkää nykyistä hetkeä, sillä sitä ette voi saada takasin ja naituanne te ette saa tuta muuta kun sortamista ja tappelusta ja nuoruuden kukkasista teille jää jälelle ainoastaan piikit ja karvaat hedelmät. Jeanne ja Pierre olivat hyvin peloissaan. He pitivät toisiansa kädestä ja likistellen itseänsä toinen toiseensa, he eivät uskaltaneet hengittääkään.
Publius kuunteli ja katseli kädet selän takaa ystävänsä vilkkaita sanoja ja liikkeitä, joka hänestä tänään vielä enemmän kuin muulloin näytti jumalien huolettomalta suosikilta, jonka vallattomista töistä iloitaan, koska se soveltuu hänen olentoonsa ja koska huomataan, että hän yhtä vähän saattaa siitä luopua kuin puut kukkasista.