United States or Bahamas ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kohta istuttiin hyvämakuisen aterian ääressä, Timo kertoi Taavin asiaa, Lotta huokaili ja nosti väliin liinansa silmille, jolloin Nivalinkanen aina rohkaisi häntä: "Olkaa hyvällä mielellä vaan, kyllä tässä vielä kaikki kääntyy meille voitoksi ja iloksi!" Ja monen viikon perästä lensi taas hymy Lotan huulille.
"Minä luulen", sanoi eversti, "että, vaikk'ei siellä haltiatarta olisikkaan, on siellä kuitenkin ihmisiä, ja net varmaankin antavat meille teetä, jos me mitäs tuumaat, Lotta? Menemmekö vieraisiin tuonne hauskaan, vähäiseen metsälinnaan? Me sanomme tuolle herras-väelle, että toivomme päästä heidän tuttavuuteensa sekä että me ... sanalla sanoen, että olemme janoissamme". Julia nauroi sydämmestään.
"Minä en kuullut yhtään kun tulitte." "Kyllä minä näin sen ja seisoin tuolla ovessa tytön kanssa kauvan aikaa." Elsa kääntyi pois ja meni kyökkiin. "Hän oli Isakki-maisterin isä", sanoi Elsa toisille piioille. "Isä niin lihava, ja poika niin laiha!" sanoi Liina. "Kyllä se monestikin niin on", lisäsi mummo. "Niinpä se on melkein aina", sanoi Lotta.
KUVA. Näytä minulle merkkausliinasi. Minun on seinällä puitteissa ja lasin takana. LOTTA. Merkkausliina, mitä se on? KUVA. Se on tietysti merkkausliina! Mutta suo anteeksi, äiti odottaa, meidän täytyy ruveta leipomaan joululeipää ja kastamaan kynttilöitä. ISO
Ja Lotta, hyvää yötä toivotellen, Jo kammariinsa oitis pyörähti; Mut' un' ei tullut silmään neitosellen, Sydämen kirkas lähde värehti. "Noit'-Anni, höpsy, jaaritella joutaa! Mä taikuriks hyi! Oikein häpeän! Mut saatanhan nuo kalat suotta noutaa! Ken silakkaa vois syödä seitsemän! Vaan vakuuttihan noita: Ihan varmaan Tän' yönä sulhos peiliin ilmestyy! Miks Janne loi tuon silmäyksen armaan?
Ajatelkaapas, että Gerda jo täyttää kahdeksantoista vuotta huomenna sanoi asessori, kun aamiaista syötiin. Muistan vielä niin selvään, kuin jos se olisi ollut eilen, kun sinä istuit polvellani ja pistit leivänmurenoita suuhuni. Niin pian aika joutuu! Lotta täti aikoo tänne päivällisille huomenna kertoi äiti ja pappilalaiset ovat luvanneet tulla iltapäivällä.
Rusinat ja saframi eivät tulleet kysymykseenkään, sillä tohtori riiteli jok'ainoasta pennistä, jonka hän antoi taloustarpeisiin, sen hän, Lotta, kyllä tiesi. Tuo puhe oli totta, liiankin totta. Liisa oli aikoja sitte huomannut, että tohtori oli raha-asioissa turhan tarkka, melkein ahne.
Mutta eräänä päivänä oli Lotta kovin ihastunut pieneen myssyyn, jonka Liisa oli neulonut pojalleen, ja pyysi sitä lainaan ristiäismyssyksi sisarensa äskensyntyneelle. Liisa tarjosi heti myssyn lahjaksi, sillä hän piti paljon kelpo palvelijattarestaan ja soi hänelle mielellään pienen ilon.
Häntä kyllä nytkin usein kutsuttiin pappilaan ja nimismiehelle wieraiksi, mutta kun ei hänellä ollut Oskaria tukenansa, ei hän ujon luonteensa wuoksi woinut sinne mennä. Niillä harwoilla kerroilla, milloin Antti ja Lotta kohtasiwat toisiansa, kohteli Lotta häntä erinomaisen ystäwällisesti; mutta sittenkään Antti ei uskaltanut lähestyä häntä.
"Mutta mistä nyt äkkiä saamme kuivia vaatteita?" sanoi äiti. "Lotta, juokse kalastajan tuvalle ja pyydä lainaksi lasten vaatteita!" Lotta meni ja palasi hetken kuluttua. "Heillä on vain pieni poika ja isonlainen tyttö", sanoi hän. "Tässä on tytön paita ja raitainen pyhähame sekä sukat ja kengät." "Täytyykö minun käydä tytön vaatteissa?" kysyi Valtteri.