United States or Uganda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ihme kyllä ei sekään Heikkiä tyynnyttänyt, että hän taas tapasi Anna Kallion, joka oli muuttunut niin omituisen hiljaiseksi ja rauhalliseksi. Päinvastoin Heikki kävi vielä entistä rauhattomammaksi. Hänestä tuntui aivan kuin hänen olisi pitänyt selittää jotain Anna Kalliolle. Mutta mitä se oli, jota hänen piti selittää, sitä hän ei ymmärtänyt.
Tuon näki touhuavan hikipäin liki lietsimiänsä, kaksinkymmenin näät hän kattilajalkoja laati seisomahan jalopylvähisen salin seiniä pitkin. Pyörät kultaiset oli jalkain alle hän pannut, jott' ihan itsestään Zeun linnaan juosta ne voivat, sieltäpä kulkea taas kotihinsakin katsoa ihme. Valmiit kaikk' oli muuten nuo, taesorjia viel' ei ollut korvia vain; ne hän laati ja naulasi kiinni.
Mutta kun pojatkin olivat kadonneet sinne mäen kirman taakse, niin olo alkoi tuntua yksitoikkoiselta ja hän lähti astua mylkentämään talon asuntoon missä jo oven aukaistessaan huudahti: "Ai ihme, miten täällä on siistiä ja puhdasta ja kaikki sievästi ihan kun herrastalolla!"
Mielelläni jo lähdenkin täältä, sillä sieluni halaa viimeinkin rauhaa; rauhaa tahdon, mutta kumminkin toivoisin kuolevani isieni ja poikieni tavalla, tuntematta kalvavan taudin tuskia." "Mikäs ihme nyt koirille tuli, kun noin rupesivat haukkua räventämään?" lausui muudan naisista kolpitsan puolelta. "Eihän vain karhu karjaa vaanine", vastasi Katri.
Sohvi oli suostunut, ja jo joulun alla pari viikkoa asunutkin Kustin pirtissä, järjestänyt taloutta, korjaillut vaatteita ja sensemmoista puuhaillut. Ja hyvin tuo oli tuntunut käsistään tekevältä ja muutenkin laatuihmiseltä. Nyt oli pantava kuulutuksiin ... mutta se ihme, missä se nyt virkaili.
Tuppu ei ollut kenellekään paha härsyttämättä, ja hywin pidettynä woi hän suuriakin tehdä, jopa niinkin suuria, joka muille olisi ollut mahdoton. Tuppu oli hänet pelastanut kahdesta silminnähtäwästä hengenwaarasta ja tuossa makasi hän nyt kylmänä, kykenemättömänä hywään tahi pahaan. Oliko ihme, jos Kaisa suri? Tytön elämä sai tästä lähtien aiwan toisen suunnan.
Maailmaa hän oli nähnyt enemmän kuin moni muu. Elämänkokemusta hänellä oli mielestään aivan riittävästi kolmenkymmenen vuotiaaksi. Olipa ihme, ellei hän voisi naista valloittaa! Mutta aineellinen asema? Mutta vakava, yhteiskunnallinen toimeentulo? Niin, se häneltä puuttui tosin. Puuttui tykkänään, kun hän oikein ajatteli. Sosialismi elätti huonosti harrastajansa.
Tuon leikin katsominen oli syrjäisistäkin hauskaa, ja ihme kyllä, ettei siinä koskaan syntynyt tappelua tai epäsopua, vaikka kasvoista ja säihkyvistä silmistä päättäen intohimot olivat ylimmillään. Iloisin ja todellakin onnistunein osa karnevaalissa oli sen viimeinen vaihe. Tuskin oli ilta tullut, kun kaikissa vaunuissa, kaikissa ikkunoissa ja kaikilla parvekkeilla pantiin toimeen ilotulitus.
Joka halki Suomen nyökkyin ajaa nyhti! Päätään korkeampi on nyt äijän ryhti. Suora on kuin nuori vanhus varreltaan, hopeoina valkohapset harteillaan, nenä pesty, leuka sileäks on tullut, kirkkaamp' yöllä muoto, kuin on päiväll' ollut. Nuori Blume järin ymmälle jo jää: »Mikä ihme nyt, mist', ukko, muutos tää? Sinä, nokisin ja laiskin nuhjus ennen, sinä siisti, valmis muista eelle mennen!
Sillä kun ensimmäinen ryntäysyritys portaita myöten oli epäonnistunut näiden odottamattomien heittoaseiden jumalien ja sankarien avulla, ei hän enää juuri toivonut pääsevänsä sitä tietä vallille. Hänen miettiessään ja tuumiessaan putosi raskas Mars gradivuksen marmorijalusta maahan aivan hänen viereensä, ponnahti hiukan ylös ja sattui silloin erääseen muurilaattaan. Mikä ihme!