United States or Morocco ? Vote for the TOP Country of the Week !
Yksi miehistä kutoi verkkoa pöydän päässä, toinen ei mitään tehnyt, istui vaan; samoin kolmas ja neljäs. Kuka noista nyt lienee ollut sulhanen? Eiköhän tuo, joka oli kauniin. Kumma, ettei Anna Sohvi häntä puhutellut, ei edes katsonut häneen. Kuinka hän niin? Eräs noin kymmenvuotias poika-veitikka oli lukevinaan, vaikk'ei lukenutkaan; silmät tuon tuostakin kirjan yli tyttöihin vilkkuivat.
Täti Sohvi, joka istui Rikardin vieressä, katsahti lorgnetin läpi alkulehteä, sanoen: »Kallisarvoinen, arvokas kirja, rakas Rikard», jonka tämäkin kohteliaasti kumartaen myönsi, ollen varma, että antajatar oli naapurinsa.
OLLINEN. Voi armahani. Ai, ai, se on vaarallista. Sohvi hoi! Pian tänne! (Silittää Immen päätä.) Oma lintuseni!
Ihan samaa arvelivat Betty ja Hanna. Ruvettiin heti panemaan tavaroita kokoon ja talonväelle ilmoitettiin, että aikomus oli lähteä jo huomispäivänä pois. Tuvan puolella olivat kaikki siitä niin pahoillaan, että tyttöjä oikein liikutti. Anna Sohvi miltei itkenyt. Olivat tottuneet heihin, tulisi kovin ikävä. Niin herttaisia ja rakkaita he olivat kaikki kolme ja niin ihmeen hyväluontoisia.
Sanoi se Sohvi joutuvansa nyt... Se on jo tulossa. Sohviko... Nyt jos se näkee... Mistä minä menen! Ka mitäpäs sitä kuuluisi... Luukas käski kysyä, jos hän saisi tähän säkkiin huttujauhoja.
Tipo, tipo, hellanen aika, kuinka ne ovat nättiä, tipo, tipo!» »Lähtekää nyt sisään», huusi Anna Sohvi porstuan kynnykseltä. Niin, minkähän näköistä siellä oli? Mentiin portaille. Kamarin ovi porstuassa oli selki seljallaan. Ja huone tyttöjen tulemaan koristettu kuin parhaasen juhlaan ikään. Nurkissa komeita pihlajia, tuomen oksia seinänraoissa ja havuja lattialla.
Sohvi ja Elli menevät palauttamaan venheen. Maria minulle oppaana kantaa Mimmiä, jos Kaisa tahtoo palata pois. Kaisalla kuitenkin lienee kiire kankaansa kutomiseen." "Kiirehän se on, eihän se eisty, jos sen takana ei liene, eikä minun aikani muussa kulukkaan kun työssä. Tiedättekö, hyvä rovastinna, että minä teen aina työtä." "Mutta täytyyhän tehdäkin." "Minä teen työtä levähtäessänikin."
Kiitän nöyrimmästi, sanoi Lasse setä, valiten sikarin. Nämät mahtanevat olla hyviä. Tiedäppäs, Sohvi, minä satuin tänään tupakkakaupasta kysymään juuri tämän lajin hintaa ja he määräsivät niistä 40 markkaa sadalta. Miten ajattelemattoman kalliita, sanoi Sohvi täti olkapäitään nostaen.
SOHVI. Mikä teitä vaivaa, neiti? IMPI. Ei mikään! SOHVI. Kummallista! (Ottaa huonekaluista päällyksiä pois.)
Odotan sinua viiden jälkeen luokseni. Tule Antin kadulta puutarhan kautta, niin ei sinun tuloasi kukaan huomaa. Oma Impesi." Vie tämä nyt sinne, mihin hän sanoi asettuvansa asumaan. Lääkettä ei ole tarvis, sillä enhän minä kipeä ole. SOHVI. No, äläpäs huoli! Kylläpä neiti osaa teeskennellä hyvästi. En totta tosiaan minä osaisi mokomasti. Petkuutti omaa enoansa, niin että pois-tieltä.