United States or South Georgia and the South Sandwich Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ylhäinen ei ollut, kuormarenki vaan; vertaistensa lailla unhottua saiskin, ellei heistä kaikist' oisi ollut laiskin. Sieti heitä kahta nähdä tosiaan, itse ukkoa ja hänen hevostaan: jos jo kaksijalan askel paljon maksaa, nelijalalle ei enää riitä taksaa. Asu, ruokko aivan vauhdin veroinen: pörröss' ukon pää kuin häntä hevosen; kotitallista toi tomut Harmon nahka, kotipankon noet äijän nenäpahka.
Lähdetään nyt liitämään Kirkasta jään pintaa, Kaikki kilvan kiitämään Aivan yhtä rintaa; Kun nää pojat ponnistaa, Kyllä tuuli halkeaa! Nytpä kaikki sinkoilee jäällä huiskin, haiskin, Rannikolla kuhnailee Vielä yksin laiskin, Hälle toiset irvistää:
Nämä kolme äijällä tällä oli murheissaan, iloissaan: miel' ylväs ja luonne hellä, veri kiehuva kuumuuttaan. Vanha Speltkö unohtuis? Ei kumminkaan! Ylhäinen ei ollut, kuormarenki vaan; vertaistensa lailla unhottua saiskin, jollei heistä kaikist' oisi ollut laiskin. Vaivaa maksoi heitä nähdä tosiaan, itse ukkoa ja hänen hevostaan.
Ajomiehen hevonen oli laiskin hevonen mailmassa, toivon minä, ja hönkötti, pää lerpullansa, eteenpäin, niinkuin hän olisi tahtonut odotuttaa niitä, joille tavarat olivat määrätyt. Minusta oli todella niinkuin hän olisi välisti nauranut ääneen tätä tuumaansa, mutta ajomies vakuutti, että yskä vaan vaivasi häntä.
Tyttö istui hänestä vähän matkan päässä ja sitoi uskoa kiehkurata ruiskukista, joita hän kosolta oli kerännyt helmaansa. Hetken olivat he näin äänettöminä olleet, kun seuraava kiista syntyi heidän välillään: Kuule Niilo! Hoi? Sinä olet laiskin poika tässä maailmassa. Niinkö luulet, Katri? Siitä olen varma. Vai niin, vai olet varma!
Mutta siitä saakka, kun kommunismi on pantu voimaan, kun laiskin työmies saa saman kuin ahkerinkin, s. o. sitte kun ahkeralta riistetään osa hänen työnsä tuloksista laiskan hyväksi, sittekun jokainen varmasti tietää saavansa yhtä suuren osan työn tuloksista, tehköön hän paljon ja hyvää tai vähän ja huonoa työtä, siitä saakka ovat kansan suuret joukot vuosi vuodelta käyneet yhä välinpitämättömämmiksi ja hitaammiksi.
"Toivoin miestä lapsestani, Urosta ukon pojasta; Eipä miestä tullutkana, Urosta utaununna Tuli tuppelo sukuni, Epatto emän-alani; Tuli tuhmin kansahani, Laiskin lapsi joukkiohon; Tuli villi viinanjuoja, Raivo ostaja oluen." "Josp' on söisi siivollansa, Joisi taitavan tavalla; Vaan on syöpi syrjillänsä, Juopi juomarin tavalla." Mitäpä kylä kyselet.
Joka halki Suomen nyökkyin ajaa nyhti! Päätään korkeampi on nyt äijän ryhti. Suora on kuin nuori vanhus varreltaan, hopeoina valkohapset harteillaan, nenä pesty, leuka sileäks on tullut, kirkkaamp' yöllä muoto, kuin on päiväll' ollut. Nuori Blume järin ymmälle jo jää: »Mikä ihme nyt, mist', ukko, muutos tää? Sinä, nokisin ja laiskin nuhjus ennen, sinä siisti, valmis muista eelle mennen!
Tyttö istui hänestä vähän matkan päässä ja sitoi uskoa kiehkurata ruiskukista, joita hän kosolta oli kerännyt helmaansa. Hetken olivat he näin äänettöminä olleet, kun seuraava kiista syntyi heidän välillään: Kuule Niilo! Hoi? Sinä olet laiskin poika tässä maailmassa. Niinkö luulet, Katri? Siitä olen varma. Vai niin, vai olet varma!
Kelpaa tuolla koittaa, Parahin ken ennättää, Kenpä toisen voittaa. Jää on vahva kylläkin, Luistimet siis jalkoihin! Lähdetään nyt liitämään Kirkasta jään pintaa, Kaikki kilvan kiitämään Aivan yhtä-rintaa; Kun nää pojat ponnistaa, Kyllä tuuli halkeaa. Nytpä kaikki sinkoilee Jäällä huiskin haiskin, Rannikolla kuhnailee Vielä yksin laiskin; Hälle toiset irvistää: "Elä tule; särkyy pää!"