United States or Kosovo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Virran raisun Mahti paisuu, Vuoren vastuksista vimmastuu. Jäykkäpäisen kallion Kylki vastassa nyt on Ahdistettu aalto rajustuu! Kuohut uppiniskoissaan Eespäin työntää toisiaan. Mahtavasti, Voimakkaasti, Saimaan aallot vyöryy Vuoksessa. Aaltoin vimman Kiukkuisimman Tieltä särkyy voimat kallion: Kas, kuin ähkymähän jää Vuori jyrkkä, härkäpää, Syrjin katsoo virran voittohon.
Minä pelkään, että sitä kestää kauan, ennenkuin heidän unteliaan, raskaan elämänsä karkea, kuivettunut kuori särkyy; vaan kuitenkin ovat elämän sanat aiotut yhtä paljon heille, kuin meille! Ja yksi suuri vastus on minusta siinä, että, jos he oppisivat lukemaan, löytyy niin vähän jumalisia kirjoja Saksan kielellä.
EGLON. Sen uhrin teen, jos vaatii valtasi, Jos voitoks' on se. Mikä Moabia, Se minuakin onnistuttaa, ei Sen taikka tämän naisen suosio, Tuo hetken laina. Mutta, isäni! Jos Midian ja Moab irtauvat, Jos kaksoiskansa särkyy silloin syy Romahtaa sinun niskoilles, ei minun. BAALAK. Syyn kantaa voin, nyt seuraa neuvoani! Sun joukkoon rajamaille lähetän.
Särkyykö se, jos viskaa kivellä? tiedusti siihen Esa. Särkyy, kehasi Vesa. Otto siitä ilostui, huudahtaen: No koetetaanpas! Koetetaan! No! olivat loputkin valmiit, ja niin alkoi harras posliinin kivittäminen. Viimein sattuikin siihen kivi ja pojat siitä jo riemastuivat. Mutta kilahdus olikin kuulunut avonaisesta akkunasta vallesmannille, ja samassa hetkessä huusi tämä ankarana: Matti!
Vasta sittenkuin olen onnistunut särkemään ja tekemään olemattomaksi tämän kuvan, vasta sitten minä olen hävittänyt yhdenvertaisuuden ensimmäisen ja todellisen esteen. Sillä kuvani kanssa särkyy koko minun ylpeyteni ja koko maallinen elämäntarkoitukseni.
Elämän venhe matkalla Kun särkyy, sill' on tarjona Satama: haudan santa. Hän, henki, kirkkomatkallaan On valmistettu, nostetaan Pois sovun maihin sointuisiin, Ikuisen rauhan temppeliin. Säveleen näille sanoille on sepittänyt R. Kajanus.
Pidätä verikättäs, pyövel' lurjus! Miks huoraa vitsot? Suomi omaa selkääs; Himoitset häntä käyttää siihen, josta Nyt häntä ruoskit. Konna hirttää varkaan. Risoista pikkuviat hohtaa; puuhkat Ja kaaput kaikki peittää. Kultaa synti, Lain vankka peitsi siihen pirstaks särkyy; Pue ryysyyn se, sen puhkoo kerin korsi. Ei syntiä tee kenkään, ei, ei kenkään: Lupani heill' on; usko pois se, veikko!
Tietysti, vaikka murtuisi koko entinen minuuteni! Tietysti, vaikka menisi raunioiksi koko henkinen elämänikin eikä minusta jäisi jäljelle enempää kuin savu, joka ilmaan katoaa, tai kupla, joka särkyy ensimmäisen tuulen tullen. Olihan ihmisen ylin velvollisuus olla itselleen uskollinen.
Mut kuvat kulkee liekeiss' sinisissä, monet armaat tuulentuvat, jotka särkyy sydämissä; toinen vanha, toinen nuori, nuorellai jo sydänsuru, kummallai sen päällä kuori, kuoren alla auvon muru.
Meit' ei nyt kukaan kuule. Vaan kellot yksin kuuluu. Hautaan soittaa Ne kaiken sen, mit' armast' oli mulla. Nyt sammuu kunniamme viime loisto, Nyt murtuu viime jäännös vallastamme, Nyt suvustamme viimeinen käy kuoloon, Ja se mun ainoa on poikani; Ja hauta, johon vaakunamme särkyy, On mestauslava! Meit' ei kuule kenkään. Ei edes Luoja. Taivasta mun sielun' Ei saavuta. Maan puoleen vaan se horjuu.