United States or South Georgia and the South Sandwich Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !


Pitkällinen erimielisyys oli tehnyt elämän hänelle raskaaksi ja sietämättömäksi, mutta nyt näytti uusi parempi elämä alkawan, kun miehensä alkoi huolia heidän lapsistaan eikä enää katsonut niitä kuormaksi. Emäntä kiepsahti miehensä kaulaan ja siinä hän sitten nyyhki. Woi kuinka onnelliseksi hän nyt tunsi itsensä.

'Mikä sinulle tuli, Fabian? kysyi Agneta hiljaa, kun huomasi minun toipuneen. 'Minä en woi hywin täällä on niin kuuma, haluaisin päästä kotia', sanoin hänelle, tietämättäni, mitä oikeastaan sanoin. Kaikki katsoiwat, mikä enemmän, kuka wähemmin kummeksien minuun. Olipa tuo tapaus waikuttanut kaikkiin niin paljon, että tanssiminen loppui siihen ja itsekukin hankki kotiinsa lähtöä.

Tarkalla asioitsijan aistilla huomasi tehtailija, ettei hän ajanpitkään woi yksin hoitaa yhä suuremmaksi kaswawaa liikettänsä. Sentähden rupesi hän jo aikaisin katsomaan etuansa siinäkin suhteessa.

Jonkun aikaa tuommoista surullista ja kuolettawaa elämää elettyämme, saimme surullisen tiedon, että Tiina oli kuollut. 'Woi rakas sisareni! Kuinka nuorena jouduit sinä kawaluuden ja itsekkäisyyden wiattomaksi uhriksi! huudahti waimoni ja hän pillahti katkeraan ja hillitsemättömään itkuun.

Minä olen sinulle, Maiju, ollut kowin paha; saatatko minulle antaa anteeksi?" sanoi isäntä wärisewin äänin. "Woi isäntä, mitä puhutte!

'No, mikä teitä sitte waiwaa? kysyi hän ja katsoi teräwästi ja osanottawasti minua silmiin. 'Sydämen suru', wastasin minä. 'Noin nuorella professorilla ei ole syytä suruun, kaikki on hänelle altisna', sanoi hän, katsoen yhä minua silmiin; luulenpa noiden silmäyksien tunkeutuneen sydämeni läpi. 'Minä en woi hywin, enkä woi ottaa osaa tanssiin', sanoin hänelle. 'Minä ymmärrän.

Se kauppa kannattaakin hywin, sillä talia tulee paljon, kun karja on niin lihawaa", selitti isäntä wähääkään hämyilemättä. Ei woi käsittää, millä woimalla wieraat woiwat pidättää naurunsa ääneensä purskahtamasta. Kowa työ oli kumminkin itsekullakin, ettei niin käynyt.

Suru ei auta, emmekä sillä woi kuollutta eläwäksi tehdä, niin mielellämme kuin sen tekisimmekin. Paljon olemme kadottaneet, mutta asia ei toiseksi muutu", sanoi ystäwäni. Waiston=tapaisesti totteli waimo miehensä kehoitusta; itkien ja tyrskien seurasi hän meitä toiseen huoneesen. Nyt oli ilta ja kaikin panimme lewolle. Tuli huominen päiwä.

'Woi, kun sinä puhut mielestäni sopimattomasti! Minkäpä me siihen nyt woimme, kun sallimus on meille tällä kerralla tämmöisen kodin antanut', sanoin hänelle. Hän ei puhunut sen enempää, sillä hän lienee huomannut olewan siinä minulle liiaksikin, ja liiaksi siinä olikin. Minä rakastin nuorta, kaunista waimoani kaikella nuoren awiomiehen tulisella rakkaudella.

"Ilkka?" huusi Anna, waipuen istualleen tuolille ja hengittäen raskaasti. "Jumalan tähden, elkää puhuko niin kowasti, neitsyt. Minä olen joka paikassa kuin tulisilla hiilillä, minun päälläni riippuu jouhen nenässä teräwä miekka, jonka yksi ainoa waromattomasti puhuttu sana woi pudottaa ja saattaa halkaisemaan pääni." "Ja teidän asianne minulle?" kysyi Anna hiljemmin.