United States or Central African Republic ? Vote for the TOP Country of the Week !
Saatatko nähdä, missä käyrä mänty on? kysyi Helka. Tietysti se löytyy! Ilma on niin harmaata, että tuskin näen käteni silmieni edessä sanoi herra Kontio, joka oli hyvin likinäköinen, ja tirkisteli innokkaasti ympärilleen lasisilmiensä lävitse. Täällä on vanha kuusi, mutta en minä mitään käyrää mäntyä näe. En minäkään. Rupeanpa uskomaan, ettei äidin varoitus ollutkaan suotta annettu.
Vaikka Jussila olikin perin paatunut, löytyi hänessä kuitenkin jokin pahuutta vastustava tunne. "Onko kotiosi pitkä matka?" kysyi Jussila. "Ei". "Saatatko auttaa minua kantamassa häntä sinne?" "Olkoon menneeksi", vastasi Antti, "mutta ensin meidän täytyy tehdä purilot. Täällä on aineita kylläksi". Purilot olivat pian valmiina. Varovasti nostettiin tyttö niille.
Nectabanus, minä rukoilen vielä kerran sinua, sano, saatatko minua etäälle täältä?" "Tuolle teltalle vain", vastasi Nectabanus; "ja koska sinun välttämättä täytyy se tietää, niin kuutamo kirkastaa sitä kullattua palloa, joka sen kattoa koristaa ja joka on kuninkaallisten lunnaitten arvoinen".
"Vaiti Mikailow!" vastasi keisari. "Minun aikomukseni oli sinua muistuttaa, että vastakin minulle totuuden sanoisit." Ja tätä sanottuaan kääntyi hän Marttaan, joka oli keisarin edessä silmiänsä maahan luonut. "Saatatko sinä minua rakastaa, ihana nainen? joka päivä täällä hovissa olla minun kumppalini, minun ystäväni, lohduttajana kun painava virkani tekee mieleni raskaaksi?
Ei, sitä hän ei voi olla Amalia saattaa kyllä liiotella, mutta ei hän toki valhettele ja minkätähden Aksel muuten niin itsepäisesti salaisi eilen-iltaista olopaikkaansa, ellei Anna minulle palanen liitua, että saan vetää suuren ristin seinään BERTHA. Aksel, saatatko vielä leikkiä laskea. AKSEL. Mitä nyt? Ahaa, jopa muistan: sinulla oli jotakin sanottavaa minulle.
Vanhus seurasi häntä. "Saatatko minua ensimmäisen tunnin matkan? Osotatko mulle tien?" "Eikö kukoistavain puutarhain nuori, hento köynnös pelkää yksin erämaassa liitelemistä?" "
Senhän kyllä kaikki tietävät enkä tahtoisikaan sitä salata. Minulla on kunniallinen ja rehellinen äiti, joka on yhtä hyvä kuin joku toinenkin. Mutta Herman, saatatko sinä halveksia äitiäni sen vuoksi, että hän on köyhä? Ei, ei, se ei ole mahdollista!» »Nyt joudun pahaan pulaan», ajatteli paroni, »mutta minä keksin keinon» ja kääntyen Hiljaan hän lausui suloisimmalla hymyilyllänsä: »Oma Hiljaseni!
Kai ihmettelet, miks iloinen niin tänään mä olen ja nuori, miks loitolle lämpöä säteilen kuin päivän paistama vuori. Elä imehdi tuota, oi armahain! Mulla ollut on juhla suuri, mulla ollut on suuri sunnuntai elon arkien keskellä juuri. En tiedä, saatatko uskoa, mut kaukana olen ma käynyt, minä palajan pitkältä matkalta, vaikk' en ole väsähtäynyt.
Semmoisesta vähäpätöisestä asiasta ! Tuossa on sormus! Pidä se muistona tyttöhupakosta, joka sinua niin lämpimästi rakasti, vaan jonka sinä niin armahtamatta petit! VILHO. Mutta, Mari, kuulehan toki! Saatatko todellakin olla noin kova? Mari! Ei, hän ei minua enää kuule. Voi, onnetonta, minua! Voi, miksi en voinut olla koskematta tuohon kirottuun rasiaan! Noin minun nyt kävi!
Kerttu oli äsken palannut kirkkomaalta; hän oli tavannut tohtoria ja kuullut nuoren emäntänsä sairastumisesta. Sydämmensä painosti. "Täti, isäntä tulee tännepäin, on parasta että menette sisään." "Kiitos, Kirsti, että minua varoitit!" "Kerttu!" Kerttu vapisi; jokohan hän syyttäisi häntä tästäkin. "Kerttu, vaimoni on kipeä, saatatko antaa minulle anteeksi tahdotko unohtaa?" "Saanko palata?