Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Woi hywä Jumala, mitä minun pitää kuulla ... eihän tuo ennen tuommoinen..." kuuli Heikki tulijan katkonaisesti sanowan. Samassa otettiin awain sukkelasti kamarin owesta pois. Sydän lensi Heikiltä kylmäksi, kuullessaan tuon wanhan, wapisewan ja tutunomaisen äänen. Se oli hänen anoppimuorinsa, joka tuli, kuultuaan Heikin kaupunkiretken, asiaa tarkemmin tiedustelemaan.
Kaikki kolme istuisiwat kohta lounaspöytään, ja Martti pappi näytti pian, miten hänelle maistui päiwällinen niin pitkän toimituksen perästä kuin tämän päiwäinen oli, "Uskotteko, ystäwäni", lausui hän tyydytettyään ensimmäisen ruokahalunsa, "minä en ole koskaan ennen lukenut sellaista kuulutusta tämän Salojärwen kirkossa. Te ette wielä woi aawistaa mitä hänen herruutensa nyt julistaa."
Tohtori aawisti myös oikein, että suurempi mielen liikutus, äkillinen wawahdus woi silmän räpäyksessä herättää tointumaan Annan, waan tämän herättämisen hän arweli tehdä wasta silloin kuin Anna olisi ollut laillisesti wihitty hänen waimoksensa ja kaukana suojelewista wanhemmista.
Niin kauan kuin Anna on täällä, minä en woi taata, ettei Yrjö Eeronpoika pääse luikahtamaan käsistämme.
Sinä koetit kauhealla rikoksella pelastaa meidän luultua kunniaamme, mutta sillä sinä waan syöksit itsesi ja meidät ikuiseen perikatoon. Woi, Sakari, sinä olet murhannut minut", puheli sairas heikolla äänellä. "Eläthän toki wielä! Kyllä sinä, armaani, siitä pian paranet ja kun se on tapahtunut, yhdistymme ainiaaksi, ja sitten tulee kaikki taas hywäksi", koetti änkyttää wapisewa nuorukainen.
Hän muisteli menneitä kultaisia aikoja, jolloin hän oli niin iloinen ja murheeton, jolloin kaikki huokui waan pelkkää ystäwyyttä ja rauhaa, jolloin hänen sydämensä ei ollut wielä raskautettu tämän elämän rikkauden surulta, aikaa, jolloin Taawa wielä niin lempeästi hänelle hymyili. Woi kuinka silloin oli lysti ja hywä olla!
Woi kuinka mielelläni olisin suonut, että Kuuselan ukko olisi ollut minulle welassa, että olisin taloudellisesti woinut hänelle kiusaa ja häiriötä saattaa. Mutta hän oli omistansa hywästi toimeen tulewa eläjä, eikä siis ollut minulle eikä muillekaan welassa, jonkatähden ei sekään keino auttanut.
"Minulle on jokainen päiwä pian yhtäläinen. Annan häwittyä ei mikään woi minua ilahuttaa, ennen kuin saan hänet jälleen." "Niin, siitä on huomenna puoli wuotta kuin hänet kadotimme. Se jumalaton sota, kuinka paljon syntiä ja werenwuodatusta ja ainoa lapsemme, jonka wietteli tuo maailman synti." "Eihän se ole totta, hywä Martti. Mikään synti ei woinut wietellä Annaamme.
He owat ottaneet hengen ainoalta, rakkaalta lapseltani ja tuolta jalolta nuorukaiselta, ja samalla ottawat he sen minultakin. Wäärä rikkauden wäkiwalta ja armoton kowuus on heidät murhannut. Rikkaus sorti rakkauden, ja tuossa he nyt makaawat rakkautensa ja wäärän sorron uhreina. Woi maailman sydämettömyyttä, woi maailman kowuutta!
Mutta kaikkein enimmän kaunisti hänen muotoansa sininen silmäpari, josta, hänen katsahdellessaan wuoroin isäänsä ja äitiinsä, säihkyi niin ihmeellinen lumoawa walo, että se kohta woi poistaa kaiken eripuraisuuden, joka joskus sattui ilmestymään näiden muutoin jotenkin hywäsopuisten wanhempain wälillä. "Terwe tulemastanne, isä," sanoi hän; suudellen isäänsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät