Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. marraskuuta 2025
Muutoin pyydän että menette tiehenne ja jätätte meidät rauhaan", sanoi Matti. Miehet lähtiwät horjuen ja itsekseen kiroilla mutisten pois, mutta Juho niminen, nuori naimaton matkatoweri, jäi Matin luo. Hänkin oli wähän pöhnässä. "Woi hywä Jumala, Matti, kuinka hywä minun nyt on olla.
Lapselleen ja pienelle taloudelleen laitti hän niin hywän hoitajan kuin suinkin woi ja itse käwi hän usein katsomassa pienokaistansa ja silloin ainoastaan sai hän hetkiseksi liewitystä raskaalle murheelleen. Niin ponnistellen eleli hän eteenpäin, siihen asti kun pieni Kaarina kaswoi jalanjuoksewaksi.
Totelkaa nyt minun neuwoani." "Minä en woi paeta, minä en woi jättää tätä paikkaa." "Kuulkaa, minusta tuntuu maa tärisewän jalkojeni alla. Flemingin ratsujoukko on tulossa, se tuntee teidät heti se raatelee kuin tuli, se on saanut tietää meidän aikomuksemme minun täytyy se ilmoittaa joutukaa, joutukaa!"
"Olen kirjoittanut montakin kirjettä, mutta ei niitä ole tullut yhtään lähetetyksi." "No, miksikä ei?" "Minä tahtoisin sen niin hywäksi, mutta en woi ... tahtoisin laskea asian hänen tunnollensa, mutta se tulee niin huonosti... Montakin estettä..." "Woitteko näyttää minulle jonkunkaan noista kirjeistä?" pyytelin minä puoli=arasti.
Woi, kuulitko sinä, isä, mitenkä hän kirjoitti? Wiisaspa se on, näemmä, Mikkokin, jos sinäkin, isä. Woi, woi kuinka mieleni on nyt hywä, ja meille tulee nyt niin hupainen ja murheeton elämä", alotti Leena puhumaan kirjeen lukemisen loputtua.
Tuntuipa silloin mielessäni, ett'ei mummoa olisi otettu näissä warakkaissa ihmisissä wastaan niin werrallisesti ja awosydämellisesti, kuin tuolla mökissä, ja warmaankin olisi mummo ajatellut ainakin, jos ei sanonut täällä: "woi, woi suuri wäli on minun ja teidän wälillänne". Niin kului se ilta ja itsekukin meni kahlomalla kotiinsa, sillä heillä ei ollut pitkä matka. Aamu tuli.
Torppamme tilukset panimme niin hywään kuntoon, että ne lainehtiwat rehewästä kaswullisuudesta kaikkialla. Ahkera työmme oli meidät kohottanut siihen tilaan, ett'emme olleet enään mitään wailla, mutta woi Jumalani se oli meidän perikatomme.
Juuri kun hän oli parhaaltansa woiwottamassa ja waikeroimassa, tuli Möttölän Hannu taloon. Hän ei tiennyt wihollisesta eikä heidän tekemistään tuhotöistä mitään; hänellä oli puhemies mukana, sillä hän aikoi saattaa kosintansa lopullisesti toimeen. "Pelasta lapseni! Woi minun lapseni!" huusi Wilppu, heti Hannun nähtyänsä. "Mitä puhutte? Mitä on tapahtunut?" kysyi Hannu ällistyneenä.
Eihän tuota näy koko kelloa", sanoi eräs suulas tyttö, seinille katsella tirkistellen. "No woi! Etkö tuota nyt näe...? Tuollahan se on kellokaapin wieressä peräseinällä... Minä näin sen heti kun huoneeseen tulin", sanoi Tuiweroisen Tiitus, ihmetellen tytön näkemättömyyttä. "Woi herranen aika, tuommoinenko se waan onkin?
Jos nyt taas tulee halla ja korjaa yhdellä iskulla pois kaikki nuo moniwuotisten waiwain ja ponnistusten hedelmät, joita niin halulla oli toiwottu, huolimatta waiwoista, wastoinkäymisistä ja alati nurkuwasta nälästä; woi, woi!
Päivän Sana
Muut Etsivät