Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Mutta kaupungilla alettiin yhä yleisemmin kertoa, että Yrjö Antman oli jo niissä varoissa, että ajatteli lahjoitusten tekoa isänmaalleen. Mutta monet ovat vastukset voitettavina, ennenkuin tullaan rikkaaksi ja suureksi mieheksi, ja monta on kärsimystä kärsittävänä. Usein oli Yrjö Antman alakuloinen, jopa epätoivoinenkin tekemistään huonoista asioista.
Senkin johtokunnan puheenjohtajana oli ennen toiminut niin surullisella tavalla päivänsä päättänyt Lauri Toivio, sekin oli saanut kärsiä hänen tekemistään vaillingeista, johtokunnan jäsenet olivat koettaneet sitä talvikauden eteenpäin kitkuttaa, mutta nyt olivat mahdollisuudet lopussa, kaikki tiet tukossa eikä rahaa mistään saatavissa.
Matkoilta palattuaan ja annettuaan kertomuksen tekemistään havainnoista, sai hän toimekseen valmistaa ehdotuksen kansakoulujen ja seminaarien järjestämisestä Suomessa. Hänen ehdotuksensa sitten pääasiassa hyväksyttiinkin. Itse nimitettiin hän v. 1861 Suomen kansakoulujen ylitarkastajaksi. V. 1863 perustettiin Jyväskylään seminaari mies- ja nais-opettajain valmistamista varten kansakouluille.
Eräs hänen palvelijoistaan hyötyi niin oppineen isäntänsä neuvoista ja seurustelusta, että hänestä myöhemmin tuli matematiikin opettaja. Ystävilleen tekemistään hyvistä teoista ei hän edes tahtonut mitään kiitosta. "Olen velkapää tuntemaan kiitollisuutta niitä kohtaan, sanoi hän jotka antavat minulle tilaisuuden palvella heitä."
Joskus hän ei palannutkaan, vaan joutui päihtyneenä tekemistään rikoksista lain valvojien käsiin ja kärsimään joko hengenrangaistuksen tai niin ankaran kurituksen, että kului pitkät ajat, ennen kuin hän sai takaisin terveytensä ja voimansa. Suulliset kertomukset mainitsevat, että moni, joka oli kärsinyt hirveän kujanjuoksu-rangaistuksen, ei koskaan enää parantunut entisiin voimiinsa.
Myöskin uusi oikeusministeri Kerenski puhui: ankaraa oikeutta tullaan käymään entisiä vallanpitäjiä vastaan heidän kansaa kohtaan tekemistään rikoksista.
Mitä mielityötä onkaan venäläiselle lähimmäisensä pieksäminen! Ruoskalla, nagaikalla, on olennainen sijansa venäläisessä elämässä. Vuosia sitten sain sattumalta käsiini erään pienen latinankielisen kirjan, jossa eräs kuusitoistasataluvun hollantilainen lähettiläs kertoi Moskovan matkalla tekemistään havainnoista. Hänkin oli kiinnittänyt huomiotaan venäläisten pieksämisintoon.
Käsitys näitten tarpeellisuudesta leviää päivä päivältä yhä laviammalle, oppineemme tekevät työtä tekemistään näitten edistymiseksi, ja pyrkimisensä ja vaivansa tulevat tosin tulevina aikoina kantamaan kauniin hedelmän. Valistus edistyy, vaan pitkällöisesti, ehkä se saattaisi jättiläis-askelin astuskella, jos vaan yhteinen kansa sitä suuremmalla lämpömäisyydellä kohkelisi.
Juuri kun hän oli parhaaltansa woiwottamassa ja waikeroimassa, tuli Möttölän Hannu taloon. Hän ei tiennyt wihollisesta eikä heidän tekemistään tuhotöistä mitään; hänellä oli puhemies mukana, sillä hän aikoi saattaa kosintansa lopullisesti toimeen. "Pelasta lapseni! Woi minun lapseni!" huusi Wilppu, heti Hannun nähtyänsä. "Mitä puhutte? Mitä on tapahtunut?" kysyi Hannu ällistyneenä.
Heidän tekemistään merkeistä käsitän, sillä en ymmärrä heidän kieltänsä, että se on Cipangon saari, josta kerrotaan ihmeasioita, ja niillä pallo- ja maailmankartoilla, joita olen nähnyt, se sijaitsee näillä tienoin. Sillä tavalla purjehdin länsilounaiseen suuntaan aina yöhön saakka, jolloin olin Fernandina-saaren Cabo Verden kohdalla.
Päivän Sana
Muut Etsivät