Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. marraskuuta 2025
"Minkähän suuren sitten luulisit pojasta tulewan, jos hänet kouluunkin panisi?" "Enhän minä hänestä suuria toiwokaan, mutta antais hänen koettaa; aina hän siellä kuitenkin jotakin oppisi." "Sinun mielestäsi poika pahasesi on kai liian hywä talonpojaksi, wai kuinka?" sanoi isäntä tylysti. "Woi, älä niin sano, Israeli!
Kun hän tuli kotiinsa, oli hän niin iloisen ja tyytywäisen näköinen, että wäki oikein kummeksui tuota Jaakon päällekinpäin näkywää hilpeyttä, erittäinkin kun hän wiime aikoina oli näyttänyt niin alakuloiselta ja surulliselta. "Mikäs Jaakon on nyt noin iloiseksi tänä päiwänä tehnyt?" sanoi äiti hänelle, kun joutuiwat kahdenkesken kamariin. "Woi äiti-kulta!
Hän oli nytkin kirjoittamassa, mutta minut huomattuansa, sukelsiwat kaikki kirjoitukset kiireenkynttä pöytälaatikkoon. "Te olette tehnyt minulle niin suuren hywäntyön, etten sitä woi koskaan unhottaa", sanoi hän ensi hämmennyksensä ohimentyä. "Minkäpä waan? antakaapas kuulua." "Tuon onnettomuuden aikana ... muistattehan."
'Sinä, rakas Mari, olet alentunut ja langennut niin suureen siweelliseen rikokseen, ettet siitä woi wastata Jumalan eikä ihmisten edessä', aloittelin minä. 'Wai niin, wai olen langennut suureen rikokseen ja kuitenkin owat tuhannet ennen minua tehneet samoin, mutta heitä ei ole sanottu langenneiksi ja tämä on, niin ehkä sentähden, kun he owat olleet miehiä', sanoi hän puolituimasti.
"Kylläpähän siitä tulisi", sanoi sanomalehden toimittaja, ajatteli hän; "siis siitä ei wielä ole tullut mitään, sen pitäisi wasta tulla! Kummalista! Minun ymmärrykseni mukaan sen olisi pitänyt jo tulla siksi, mitä siitä woi tulla mutta jos en minä ymmärtäisikään, jos olisinkin tuhmempi muita ihmisiä?
Peijaat loppuiwat ja wieraat meniwät itsekukin kotiinsa, mutta minun omantuntoni rauha ei palannut, eikä se palaa enää koskaan woi ei koskaan! Heti waimoni kuoltua otti pikku Kerttu pienen weljensä hoitaaksensa " "Malttakaapas! Tuo neito tuolla perikamarissa on siis teidän pikku Kerttunne? Ja lapsi, jota hän hoitaa, on teidän pikku poikanne?" kysyin häneltä.
'Saa tuota koettaa, mutta ei minua woi parantaa kukaan', sanoi waimoni surullisesti. Me lähdimme kaupunkiin ja menimme heti erään kuuluisan lääkärin tykö. Hän tutki waimoni tilaa hywin huolellisesti ja kauan; hän tuli hywin huolekkaan näköiseksi, otti nuuskarasiansa, pyöritteli sitä wäliin hypeissään, wäliin taas seisautti sen, ja mietti miettimistään.
"Sittenhän on asianne sen paremmasti, sillä woittehan mennä kotiinne ja yhdistyä jälleen rakastettunne kanssa", ehdottelin minä jo jokseenkin hywillä mielin ja rauhoittuneena. "En koskaan, en koskaan... Minä en tahdo jaettua sydäntä ja kuitenkaan en woi unhottaa häntä.
Kerran se oli mikä oli ja muuta ei siihen tule... Minä en kahdesti anna sydäntäni, enkä ota wastaan kahdesti annettua ... siinä solmu... Waikka minä kärsin juuri sentähden, että se niin on, mutta niin se kumminkin on ja kärsiminen tuntuu kuitenkin paremmalta kuin mikään muu keino." "Teitä ei siis woi auttaa mikään!" "Ei mikään." "Oletteko koskaan sitten lähtönne kirjoittanut hänelle?"
Ainoa keino on, että koet olla wähän ystäwällisempi Kolalle, että luotat häneen, sillä hän sen sanon häpeäkseni woi paljoa enemmän waikuttaa mieheeni kuin minä, hänen oma waimonsa. Minäkin olen rakastanut ja rakastan wieläkin miestäni ylitse kaiken. Mutta minun rakkauteni on woimaton muuttamaan mieheni tahtoa silloin, kun hänen welwollisuutensa, kun isänmaan etu on kysymyksessä."
Päivän Sana
Muut Etsivät