United States or Macao ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuin Volga, kuin Volga Hän syntyi, Hän halaa, Hän maailman kauneutta katsoo ja palaa. Kuin Volga, kuin Volga Hän Venäjän on sielu. Hänen kauttansa puhuu monen vuossadan nielu. Kuin Volga, kuin Volga Hänen taiteensa piirtyy, Hänen tieltänsä kansojen kavaltajat siirtyy. Kuin Volga, kuin Volga on voimakas, vakaa, niin rakkautta, rauhaa Hänen taiteensa takaa.
Sua, Suomen Leijona, tervehdän: miten säilässäs aurinko palaa! Ylös vapauden päivähän sinun voimas vangitut halaa. Olet karaistu kentillä taistojen, olet elänyt vainojen aikaa, läpi veristen vuosisatojen sinun säiläs säihkyy ja kaikaa.
Mies nuori astui nyt hänen eteensä, Se hänen poikans' ainoa oli, Ja loistavilla silmillä nuoruuden Isäänsä hän katsoin saneli noin: "Tee mulle laiva, isäni, retkille Sun nuoruuteis mun mieleni halaa. Oon väkevä, on vereni lämmin. Pois Mä laaksosta kodin halajan nyt." Vait' vanhus oli.
"Sota kirkkoa raasti ja vaimensi maan, näät kiistoja, sortoa, vainoa vaan; ei lausuta julki, mut huokaamme salaa: ei voiteta rauhaa, jos Jaakko ei palaa! "Läks uljaina poikani, Jaakko kun huus; miss' yksin nyt itken, on kumpua kuus. Suru eukkoni mursi, hän hautaan jo halaa, ei voiteta rauhaa, jos Jaakko ei palaa.
Jos maanpakoon joutuisin Taikka muihin murheihin, Jesus muistaa murheessa, Varjoo siipeins suojassa, Jos mun pilkkaa, häpeää Täytyy kestää kipeää, Jesus auttaa kärsimään, Kantamaan ja kestämään. Hunaja ja metonen Ma'un antaa suloisen, Makeus vain verraton Rakas Jesukseni on. Siis, oi, Jesus, sulhasein, Sua halaa sydämein, Sielu, suu ja kieleni Ikävöi sua hartaasti.
Tien läpi ihmissielun näin kerran käytyäs, hartahampana eloon päin jatkat etsijän-retkeäs, kuulet rinnasta kallion kutsut pyhät auringon, saat elon hurman ja uskalluksen silmistä sfinksin, Arvoituksen. Kuolinrippi. Jo sieluni rauhaan halaa, jo saanen, Herra, ma armos sen! Yks tähti yössäni palaa: sun lupaukses vakainen.
Sen voit itsekin tulla tuntemaan: aseet, miehet, rahat, sanalla sanoen mit'ikään mielesi halaa, ota ne, käytä niitä; ja niin kauvan kuin elät, ei sinun pidä luulla minun suorittaneeni kiitollisuuden-velkaani; se onpi aina minulla pysyvä entisellään; vihdoin, et sinä koskaan, minun tieteni, tule mitään turhaan tahtomaan.
Usein kyynelöivi salaa, Hiljaa kuiskaa huoahdellen: Suudelmaa jok' impi halaa, Vaikka niitä hylkiellen. Perho ja ruusu. Ruusu kalpenee ja murtuu, Maahan painaa pään. Perho syksyn alle turtuu, Alle myrsky-sään. Saako perho taas ja konsa Leikkinsä ja puolisonsa? Konsa sorto Loppuu? horto Ruusun silmät jättänee? Kesän lapset miekkosina Vietti aikojaan; Häirinnyt ei vaara, kina Heidän onneaan.
Kätchen lennähtää ylös ja heittäytyy, huolimatta siitä erosta, mikä on hänen porvarillisen pukunsa ja tuon kallisarvoisen samettiviitan välillä, Reginan syliin, joka liikutettuna halaa uskollista lapsuudensa ystävää.
Isän ja pojan on nähnyt hän puhki polvien monten nukkuvan lasna; mut mistähän tie oli avutonten? Polvet polvien tietämiin nousi, vanheni, läks, mihin niin? Ongelma, josta halaa selkoa, noin taas palaa!