Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. toukokuuta 2025
Sieluni halaa jo pimeydestä valkeuteen, jossa tiedän lasteni ja nuoruudentoverieni avosylin minua vastaan-ottavan.
enk' yksin minä vastaustas halaa, vaan kaikki muutkin niinkuin vettä kylmää mies Intian tai Etiopiankin. Sa virka, mistä johtuu, että seinän teet itsestäsi vasten aurinkoa, kuin käynyt vielä et ois kuolon verkkoon?» Näin virkkoi yks, ja varmaan ilmoittanut ma oisin itseni, jos uus ei kumma, juur' esiintyvä, ois mua kiinnittänyt.
Jos muuta ette halaa, koht' on vaivan Pää saavutettu, voitto ikuinen." Vaan Gama riemust' oli hämill' aivan, Kun harras toivons' niin ol' läheinen, Hän kumartui ja kätens' yhteen liitti, Hartaasti Luojaa rukoili ja kiitti.
Vihalla hänen haastavan ma kuulin, häveten niin siks häntä kohti käännyin, sen muisto että vielä vaivaa mua. Ja niinkuin mies, mi nähden unta pahaa unessa toivoo näkevänsä unta ja halaa olemattomaks, mik' onpi, niin minä, jok' en haastaa voinut, mutta halasin pyytää anteheks ja pyysin kuitenkin, vaikk' en luullut pyytäväni.
Vuorilla viini- Viljelys uhkee; Marjoja hohtaa, Paisuvi, puhkee: Virtana kohta Viiniä hyrskii, Pitkin rubiini- Väyliä tyrskii. Siintävät salot Kalvossa päilyy, Taivahan valot Veen yli häilyy. Virrasta varttuu Järviä, jotka Matkalla salaa Saaria halaa. Taivahan lasten Riemuisa lauma Päivyttä vasten Ui ylähällen Siukuvin siivin, Kunnes se jällen, Kuin tuli-sauma, Laskien, kaartaa Vehmasta saarta.
Senpä vuoksi kuolema ei olekaan sellainen kaamea vihollinen, kun ihmisellä on niin monta apulaista ympärillään, jotka taistelevat hänen puolestaan. Kosto riemuitsee kuoleman ääressä; kunnia halaa sitä; toivottomuus pakenee sen suojaan; ja pelko kuni airut ilmottaa sen tuloa.
Arestihuone oli hänen mieluisin olopaikkansa, koska edes siellä sai olla niinkuin tahtoi, pitkin tai poikin. Hän halusi vapautta, niinkuin sydänmaalainen sitä halaa. Olipa häntä vaikka hevosrosvona ja viinankeittäjänä, kunhan saa olla vapaudessaan!
Yön hiljaisuutehen kiitos soi, kun kirjurin lamppu palaa: sun hentoa kättäsi lauleloin mun sieluni siunata halaa! Jos Saadia lukisin sulle, yhä kuulla ja kuulla saisit: »Mene ennen kristityn vankeuteen, kuin velkojas tyttären naisit.» Oi, Saadi, sa laulaja suuri, min nimen he piirsi kultaan: miten avioliittos johtanut lie sinut vaski-aikaan ja multaan!
Ilo, nuoruus sen loistossa nukkuu, kuin koskaan ei herätä vois ne päivään, mi hämyyn hukkuu, ja kesään, mi katoo pois. Hivuttavat sateet huhtikuun rytmien ja runoin tahtiin soivat. Tietä kesään, maahan luvattuun, taivaan kateet vallat vartioivat. Niinkuin lapsi äidin rintaan halaa, kaikki nuoruus kesään ikävöi, missä polttavana päivä palaa, missä kaikki kukkii, hedelmöi.
Kun vesisuihkun helmet ilmaan heittyy, sa, kaikkileikkinen, ma tunnen sun, kun pilvi muodostuu ja toiseen peittyy, sa, kaikkimuotoinen, ma tunnen sun. Kun suven keto tähtikukin palaa, sa, kaikkitähtinen, jo tunnen sun, ja muratti kun pilana halaa, sa, kaikkisyleilevä, tunnen sun.
Päivän Sana
Muut Etsivät