Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Jos muuta ette halaa, koht' on vaivan Pää saavutettu, voitto ikuinen." Vaan Gama riemust' oli hämill' aivan, Kun harras toivons' niin ol' läheinen, Hän kumartui ja kätens' yhteen liitti, Hartaasti Luojaa rukoili ja kiitti.
Hirmuisesti riehuu korkeus ja syvyys: Tulen välkkynäss', kosk' karkeleva laine Haaksen rintaa lyö ja ylös roiske lentää, Näet kuvan, niinkuin korkee hyyrtehinen Talven koivu, hetken väikkyilevän ilmass'; Mutta samassa se kaatuu, valelevi Laivan kannen vedell' kuohuvalla. Tulen välkkynässä miesten kasvot loistaa Kelmeät kuin peikkoin, epäilyksen vimmast' Väännetyt, ja kätens' lannistua tahtoo.
Ett'ei kruunuas vie kukaan, Ett'et itse joudu hukkaan, Pidä mitä sulla on! Tuomari on tulossansa Kaikkein pyhiensä kanssa. Joka kätens auraan laskee, Kyntääkkin sen Jesus käskee. Syvään kynnettämän pitää, Sitte siemen juurtuin itää. Kyllä silmät kyyneliä Vuotain kastaa siemeniä. Herran ijestä ken kantaa, Sille voimaakin Hän antaa. Kengät jalkaan taivaan tiellä Käyville Hän lupaa vielä.
""Mielelläni, Don Ramiro, Tahdon tanssiin kanssas käydä, Mutta mustin kauhtanoisi Et sa oisi saanut tulla."" Terävästi tirrittävi Nyt Ramiro kaunokaista, Kätens' ympär kietoin virkkaa: "Käskithän mun tulla tänne!" Hurjaan tanssinhyörinähän Tunkee kilvan kumpainenkin;
"Kun elin nuorna", ukko näin Nyt laukes' lausumahan, "Ei tyttö kättäns' antanut, En mennyt ottamahan Ma kunnes töissä olin mies, Niin että muut, kuin tyttö, ties Mun urhoseuraan kelpaavan, Nyt tyttäreni tässä On valmis kätens' antamaan, Vaikk' ken ois pyytämässä!" Tuo soimaus kuin käsky soi Ja kaivoi nuorten mieltä. Asehet nousi olallen, Ei kuultu äänt', ei kieltä. Kätellen jäivät tyttöset.
Julkaisi 1886 kokoelman runosepitelmiään nimellä Pulmusparvi. Ryysyisenä kulki miesi Kumartaen ohitsein; Silloin silmihinsä katsoin Ja mä kysymyksen tein: Turvemökki, olkikatto, Kansa myöskin ryysyissään! Näinköhän mä uskon tuota, Näinköhän mä totta näen? Tyynehesti miesi työnsi Kätens' laihan kätehein Totta siis! Ja sillä kertaa Kuohahti mun sydämmein.
Laski hän kätens rintani päälle, Mua hyvästi jättäen, Suudelma kuuma huuliain poltti Ja pyörrytti ihanast'; Leimahti mun povessain, Elon virta koskena, Mua herättäin unesta lemmen, Kiertonsa alkoi taasen. Jo leimuuvat tuliset viirit, Kaks joukkoa tanterell' seisoo, Kuin ukkosen pilveä kaksi, Niin uhaten toinen toistans.
Kun ääneen itkin, tuli mies, jok' oli, Mun kurjimmassa tilassani nähden, Paennut inhaa seuraani; mut nyt, Kun kuuli, ken se näin oli kärsinyt, Hän kaulahani vankat kätens' iski Ja huus ikäänkuin taivaan halkaistakseen; Isääni heittäysi, ja tarun kertoi Surkeimman, mit' on kuultu, Learista Ja itsestänsä. Tuota kun hän kertoi, Kovaksi tuska paisui; katkeemallaan Ol' elon jänteet.
Päivän Sana
Muut Etsivät