Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. toukokuuta 2025
Sitä parempi, sanoin minä, sillä eihän olkikatto miestä pidättäne ja sittenpähän olen kerran sinne päästyäni varmasti säilössä. Päädyssä on arvatenkin sellaisia rakoja, että voin niistä hyvin tielle tähystää. Kiipesin siis oitis yhden sotamiehen seuraamana ylös katolle, jossa siirsin pari malkaa sijaltaan ja aloin penkoa katto-olkia.
Kylä, eli oikeammin yhteiskunta, ulottuu paljon yli puolen saksalaista penikulmaa: huoneet ovat hajallansa laksossa ja vuoristossa, rakennetut kokonaisista, toinen toiseensa poikittain liitetyistä hirsistä; etupuolella on akkunoita yhtä mittaa, ilman väliseinustaa, sillä paljon valoa tarvitaan; sisään-ajo aittaan, missä semmoinen on olemassa, tapahtuu vuorelta huoneen takana suorastaan katos-alle, ja vahva olkikatto ulottuu etupuolelta pitkälle kuin myrskyn suojaksi.
Olkikatto on muuttunut rikkatunkioksi, johon pyöreä koivun alku on iskenyt juurensa. Ylpeästi heiluttelee se auringon paisteessa päätään maasta taivasta kohti ponnisteleville vertaisilleen, jotka suurempien varjossa tuskin saavat maistaakaan aamuauringon suloista lämmintä. "Ylvästele vaan!" arvelevat nämä, "kyllä sieltä pian alas tulet." Ja vaara sitä todella uhkaakin. Lyngällään on jo tölli.
Yömyssyn kruunuks ukko-hussun soi siinä hellyys rouva Sussun ja pussun. Ohoo, ohoo, ahaa, ahaa! Ei herraa saa niin suopeaa! Lalaa! Hän olkikatto linnassaan söi neljä atriaansa. ja puhteess' ajoi aasillaan pois ratsain halki maansa. Mies hauska, säysy, laatuisakin. näit hällä hengen turvanakin vain rakin. Ohoo, ohoo, ahaa, ahaa! Ei Herraa saa niin suopeaa! Lalaa!
Vaikka poika oli katonpanija, oli olkikatto kuitenkin rappiolla ja vanhuudesta musta, puoleksi sammaltunut, muutamia vaaleankellerviä laikkoja siellä ja täällä, missä pahimmat reijät olivat uusilla oljilla tukitut.
Julkaisi 1886 kokoelman runosepitelmiään nimellä Pulmusparvi. Ryysyisenä kulki miesi Kumartaen ohitsein; Silloin silmihinsä katsoin Ja mä kysymyksen tein: Turvemökki, olkikatto, Kansa myöskin ryysyissään! Näinköhän mä uskon tuota, Näinköhän mä totta näen? Tyynehesti miesi työnsi Kätens' laihan kätehein Totta siis! Ja sillä kertaa Kuohahti mun sydämmein.
Niin sykki myös Frits Swartin sydän, kun hän näki kylän ja hänen silmänsä sattui hänen isänsä talon olkikattoon. Kuinka levollinen oli se sydän ollut hänen astuessaan ympäri avarassa maailmassa, kuinka kiireesti se nyt sykki, kun hän katseli vanhaa pesäänsä; semmoinen olkikatto on kuitenkin paras koko maailmassa! He lähenivät kotoa aina enemmän ja enemmän.
Päivän Sana
Muut Etsivät