United States or Uganda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Toiselta puolen voisi tosin ajatella, että rasvan tuli edistää ruumiin palamista, ja kenties myös, että hunaja oli alkuaan tarkoitettu vainajan ravinnoksi; myöhempinä aikoina hunajalla oli kyllä vainajain palveluksessa tärkeä sija. Joka tapauksessa on tässäkin kohden asiat esitetty tavalla, joka osoittaa, että runoilija ei ole ollut niiden merkityksestä selvillä. Kultatalentti: ks. Il.
Matkustajan majapaikka oli eräässä talossa aiwan rautatien lähellä. Sinne riensi hän, mutta hänen sydämensä oli nyt paljon keweämpi kuin kirkkoon mennessä. Hän oli siellä saanut kuulla lohdutuksen ja armon sanoja. Nämä wuotiwat niinkuin lääkitsewä ja wirwoittawa hunaja hänen haawoitettuun sydämeensä ja hän löysi lewon sielullensa, semmoisen lewon, jota koko maailma ei olisi woinut hänelle antaa.
»Ei, herra, vaan niille jotka puolustavat maata ja teitä tänään. Mutta missä hätä pitelee kiinni tuopinkorvasta, siinä humala ja hunaja eivät kuohu yli laitojen. Paremman puutteessa on tämä kuitenkin kyllin hyvää, varsinkin näissä padoissa.
Huulen alla ennen mehiläisen hunaja, nyt kielellä käärmehen myrkky. Semmoisia ovat. Kaunaa kantavat ne, jotka otin, kaunaa ne, jotka jätin, kaikista enimmän ne, joita en ottanut, en jättänyt. Pois soudan. Mutta eivät uponneet vielä veteen Kaukon airot. Lepäsivät levällään kuin haukan siivet, tietämättä, noustako vai laskea. Eivät ehkä hyvinkään kaunaa kantane nämä. Ystävinä erottiin.
Tass' on poika, jonka syän rakkauesta palaa; Minä kulen tyttöin luona julki sekä salaa. Kah noita kauniita tyttöjä, kun tässä kylässä kasvaa, Hyvä on noita haastattaa ja tanssi käy kun rasva. Kah noita kauniita tyttöjä, kun tässä kylässä kasvaa, Huulet on kuin hunaja ja puhe käy kun rasva. Tämän kylän tytöt on kuin meren muikaleita, Niitä pojat halajaa kuin Saksan sämpylöitä.
Mä kiviröyhyn kannan rinnan päälle Ja suuremman kuin kenkään luulisi He muuten voisit tulla esiin jällen, Jos joku heistä torven kuulisi. Vaan täytyy heidän alla moisen vallin Niin kauvan levähdellä unheessa, Kuin mailman perustus on mullin mallin Ja Valhallasta loppuu hunaja.
"Antakaa hunajaa... Suomi on kaunis maa, Suomen kansa on kaunista kansaa. Ja Suomen kieli ja Suomen laulut!" "Hunaja ja mesileipä makealle maistuu. Kultani huulet ja suu..." Topiaan laulellessa ja juodessa hunajaa tuli kauppias Aleksei myymälään, osti makeahajuisen sikaarin ja naureli naiselle. "Vanha tuttu! Juotteko kanssani lasin hunajata?" "En." Aleksei nauroi ja nainen nauroi.
Hedvig Sofia itki linnaansa ja hymyili kyynelten lomassa. Saksin ja Puolan kuningas Fredrik August, joka oikeassa kädessään puristi hevosenkengän kokoon, vei hiljaisuudessa sotajoukkonsa Liivinmaan rajoille, samalla kun hänen lähettiläänsä puhuivat sanoja makeita kuin hunaja ikuisesta ystävyydestä.
Mehiläiset antavat hunajan ja tuoksuvan vahan ihmiselle, joka niitä hoitaa, mutta suurempiarvoinen, kenties, kuin hunaja ja vaha, on se asianhaara, että ne saattavat hänet huomaamaan kesäkuun riemua, että ne saattavat hänet nauttimaan kesän sulokuukausien sopusoinnusta, että kaikki, mikä niiden elintoimintaa koskee, samalla on yhteydessä kirkkaan taivaan, kukkien juhlan, vuoden onnellisimpien hetkien kanssa.
Hunaja ja mesileipä makialle maistaa, Kultani suu sekä huulet on toista! Voi minun lintuni, voi minun kultani, Kun et tule jo! ANNA. Heikki, sinä täällä! HEIKKI. Täällä! Saan toki taas sinun nähdä. Pysähyttele rientoasi loistava aurinko, että kauan, kauan saisin imeä elämän voimaa ihanista silmistäsi. Vaan miksi olet niin alakuloisena? ANNA. Senhän tietänet.