United States or Gabon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Al-Hafi, menehän! Mä rahat tahdon pian saada. AL-HAFI. Ei, en enää ilveilyyn mä tähän suostu. Kerran kuitenkin se hänen kuulla täytyy. SALADIN. Kenen? Mitä? SITTAH. Al-Hafi! Näinkö lupaukses pidät? AL-HAFI. Mitenkä saatoin edes uskoa näin kauas mentävän? SALADIN. No, saanko kuulla? SITTAH. Al-Hafi, puhu punniten, mä pyydän! SALADIN. Tää kummaa on!
Tien läpi ihmissielun näin kerran käytyäs, hartahampana eloon päin jatkat etsijän-retkeäs, kuulet rinnasta kallion kutsut pyhät auringon, saat elon hurman ja uskalluksen silmistä sfinksin, Arvoituksen. Kuolinrippi. Jo sieluni rauhaan halaa, jo saanen, Herra, ma armos sen! Yks tähti yössäni palaa: sun lupaukses vakainen.
Mut lupaukses muista ja älä vaikertele nyt ja itke. HANNA. Niin olkoon! Vakaana ja lempeänä, Kuin kesäilta tämä, kuolemaas Mä tahdon katsella. ELMA. Nyt ylevästi Sä katsahtelet. Kaiken perustus, Sovinnon kruunu korkeudessa On lemmen henki lempeä ja kaunis. Mä väsyksissä olen, lepoon tahdon. Oi, jospa tällä huokauksella Mä sielun voisin ulos puhaltaa, Pois rauhan lehditettyyn kammioon.
AUMERLE. Mut lukiessas muista lupaukses; Ma kadun; älä nimeäni lue; Käteni kanss' ei liitoss' ollut sydän. YORK. Olipa, konna, tuon kun kätes piirsi; Povesta kavaltajan sen ma riistin; Pelosta katuu hän, ei rakkaudesta. Kuningas, sääli pois! Se sääli siittää Voi käärmeen, joka sydämmeen sua pistää. BOLINGBROKE. Mik' inha, rohkea ja häijy petos! Sa kunnottoman pojan kunnon isä!
Haa! kuinka nuo Bartholdon onnettomat sanat soivat korvissani! Mikä sinun on, armas Anna? Ei mikään! ei mikään rakas Gerbert! Ja nyt Gerbert! Nyt olen täyttänyt kaikki pyytämäsi ja lunastanut itselleni oikeuden saada selkoa ja valoa sameihin kohtaloihini! Lunasta siis sinäkin lupaukses ja sano kukas oikein olet! Kuka sinä olet Gerbert? Minä tahdon sen tietää nyt tällä hetkellä!
Mutta tuleepa kun tuleekin vielä kerta tilaisuus, jolloin saan isketyksi peitsen hänen sisuksiinsa!» Todessa pysy, nuori soturi! Ja, nuori tyttö, lupaukses pidä! Vanhoille juonet kaikki jättäkää ja harmaahapsisille koukkutiet. Te olkaa puhtaat, niinkuin aamutaivas, ennenkuin päivä noussut korkeellen, sumuja imettyä, tahraa sen. Koetus.
Vihdoin laivain luona he seisahtui tenän tehden, huusivat rohkaisten kukin toistaan, taivahisilta palvoivat, kädet kurkottain, palavasti he turvaa; vaan palavimmin pyys, kädet puoleen tähtisen taivaan nosti Gerenian Nestor, tuo tuki, neuvo akhaijein: "Zeus isä, viljavan Argos-maan jos mies kuka kuunaan uhrasi palveikses härän, oinaan uhkeat reidet pyytäen suotuisaa palausta ja sai lupaukses, niin sitä muista ja pois tuho torju sa, taatto Olympon, näin älä sortaa salli akhaijeja iliolaisten!"
Voin levollisna jo kuolla, ei jää vihan muistoa jälkehein, ei meren tuolla puolla mua kukaan muistele kyynelein. Ja sieluni rauhaan halaa, nyt saanen, Herra, ma armos sen! Yhä tähteni yössä palaa: sun lupaukses vakainen. Kolme odotuksen yötä näännyin, Herra, edessäs, toivoin armos viime työtä, varroin lähtökäskyäs.
Seuraavana aamuna uudisti Olli lupauksensa Liisalle, ja päätti sen näin: "Jos minut vielä toiste juoma-seurasta tapaat, niin en ole enään koskaan Olli Oivallinen, vaan kantapäästä kiireeseen saakka Olli Kelvoton". "Muista lupaukses!" sanoi se hyvä ja rakas Liisa ja painoi päänsä Ollin rinnoille.