United States or Malawi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitte oli myyty sama sija Liisalle, Joosepille, Liisan äidille ja Lestisen Kustille. Kaikesta tästä sai Jooseppi yksin kärsiä. Kostonhimo kiehui hänen povessaan. Aluksi päätti hän tappaa veljensä, sitte Lestisen Kustin ja sen torikauppiaan, piletinmyyjät, ovenvartijat, näyttelijät ja kaikki. Ulos hän lähti viileään talvi-ilmaan. Se vähitellen jäähdytti hänen tulistunutta vertaan.
Minä kumarruin häntä kohden ja hän kiersi molemmat laihat, mutta taudista kuumenneet käsiwartensa kaulaani. "Huonosti on nyt Kustin asiat", sanoi hän sydäntä särkewällä äänellä. "Huonosti näkyy olewan. Oi kuinka mielelläni tekisin sinut terweeksi, kun waan woisin", sanoin minä. "Minä uskon sen", sanoi hän, irroittaen kätensä kaulastani.
Eihän hän taasen herra jumala saattanut yksinkään mennä kuulutuskirjaa ottamaan, ja huomenna se oli jo pyhä. Ja sitten sitä taas piti ensi pyhän tienoissa taivaltaa tänne kolmatta peninkulmaa, ja tuliko se sitten silloinkaan, kun kerta ruvennee juonittelemaan. Leskimiessäkö se Sovion Kusti vielä elää? kysyi muuan kääntyen Kustin puoleen, joka siinä istui happamin mielin. Leski...
Poika oli iloinen luonnostansa ja wanhemmat rakastiwat häntä kaksinkertaisella rakkaudella, senkin wuoksi, kun hän oli pelastunut waarallisesta taudistansa, ja poika palkitsi tämän rakkauden ja hellän huolenpidon nöyrällä, kunnioittawalla alttiiksi=antawaisuudella ja tottelewaisuudella. Todellakin oliwat ystäwäni tyytywäiset nykyiseen tilaansa ja he iloitsiwat suuresti Kustin paranemisesta.
Miten hän kotia oli tullut, ei hän muistanut, mutta aamulla herättyään sai hän Liisalta rahakukkaronsa ja miten se oli Liisalle joutunut, ei hän voinut käsittää. Muisti hän vaihtaneensa Kustin kanssa kelloja tornin luona ja olikin se silinteri nyt hänellä taskussa.
Ylihuomenaamuna oli päivän kajastus vaisuna, matalana juovana itäisellä taivaanrannalla, kun Alatalon Kustin oriin kulkuset ja aisakello helisivät kartanolle, josta hetken perästä Kusti itse pitkine turkkineen ja pitkäsääryksisine koirakintaineen työntyi tupaan. Pian oltiin yhdessä pöydän ympärillä lähtökahvia juomassa. Eikä siinä kauan viivyttykään, ennenkuin oli kaikki lähtöön valmiina.
Mutta Kusti tuli, eikä kauan viipynytkään. »Missä se on 27:s sija?» kuuli Jooseppi Kustin kyselevän. Jooseppi oli kuin hiilillä paistettava ahven, ihan pyörällä. Kohta sai Kusti selville, että Jooseppi oli vallannut 27:nnen sijan. Hänen vihansa julmistui.
Mitä se Kusti, hätäili samassa puhemies, miksei se tule sisälle? Ehdittäneehän tuota, läähätti Sohvi, vastahan se tässä morsiankin joutuu. Mikä morsian? Kustin olisi tehnyt mieli juosta kaivoon, kun vaimonpuolet rupesivat tätä ongelmaa selittelemään. Mutta eihän siitä mihin päässyt ja tora keräsi siihen joutilasta joukkoa enemmältäkin.
Tuon kuultuansa sieppasi ystäwäni waimo pikku Kustinsa syliinsä ja suuteli häntä tulisella äidin rakkaudella ja innolla, ja sano: "Pahahan se on, hywin paha, kun tämä huone on niin kylmä, mutta kyllähän me tässä tulemme Kustin kanssa aikaan, kun suojelemme hywin itsemme." Sen sanottuaan waipui hän ajatuksiinsa ja katsoi ikäänkuin surumielellä wakaisesti lastaan.
Sanna oli jo puhemiehen kanssa salaa hiipinyt tiehensä, hänkin osaltaan vähän Kustia höyhennettyään, ja hän kiitti onneaan, kun sillä kaupalla pääsi. Mene nyt lemmon kerjäläinen kuulutuskirjaa ottamaan kenen kanssa saat, minä en lähde, tiuskui Sohvi vielä lopettajaisiksi ja kääntyi vihdoin sähisten poispäin. Ja muutkin kirkkomiehet siitä hajausivat nauraa virnistellen Kustin kujeille.