United States or Argentina ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta kuitenkin seisoin äkkiarvaamatta hänen vieressänsä; tuskin tiedän, kuinka rohkenin astua ne muutamat askeleet hänen luoksensa. Minä kumarruin hänen puoleensa ja lausuin puoliääneen hänen nimensä... En aikonut häntä pelättää, ja ääneni kuuluikin hyvin heikolta ja ujolta, mutta kuitenkin kavahti hän pystyyn, ikäänkuin olisi tuomiopasuuna kaikunut hänen korvissansa.
Minä en saanut puhutuksi, vaan kumarruin ainoastaan Bettyn käden yli, jonka pidin omassani. Me olimme kauan aikaa ääneti, ja sitten minä kysyin: "Betty, puhuttelitteko John Nelsonia, sanoitteko hänelle kaikki?" "Hän tuli kysymään minulta," sanoi Betty.
Vanki yksin näytti olevan valveilla. Juuri kun kumarruin käsiäni muka hiiloksessa lämmittämään, kohotti muuan rakuunoista päätään ja murahti minulle jotakin hyvin unenpohmeloisella äänellä.
Juuri kun kumarruin tulta virittämään, olin kuulevinani aironloisketta saaren toisesta päästä. Riensin suinpäin sinne ja näin todellakin oman saareni ja toisen pienemmän saaren välissä liikkuvan veneen, jota soudettiin mannerta kohti. »Hohoi, ystävät», huusin minä, »ottakaahan veneeseenne minut.»
Lähdettyämme asemasillalta kumarruin ulos ikkunasta ja näin pitkän aikaa vielä Holmesin kookkaan, vakavan muodon katselevan meidän jälkeemme. Matka kului nopeaan ja oli hauska. Vietin sen tutustumalla matkatovereihini ja leikkimällä tohtori Mortimerin koiran kanssa.
Herrat kulkivat ihan likeltä minun ohitseni; minä kuulin heidän astuntansa ja heidän vaatteensa pyyhkäsi keveästi niitä oksia, joitten suojassa minä makasin. Koivun viereen jäivät he seisomaan. "Ahaa, tähän on aron prinsessa riisunut vaatteensa!" huudahti nuori herra. Minä kumarruin eteenpäin ja näin hänen ottavan ylös toisen minun kengistäni.
"Hyvä, mutta minä olen," sanoin minä, lähestyen sitä paikkaa missä te makasitte, "ja minä määrään, aluksi, että hänen kohdakkoin tulee lähteä täältä." "Minun täytyy myöntää," jatkoi Dufay, "että te näytitte kovin heikolta, ja, kun minä kumarruin teidän luoksenne ja tuskin tunsin suonenne tykkivän, minä ensin olin kahdella päällä viedäkö teitä kohta pois, vai ei.
"Minä annan hänelle uusimman pukuni, jonka ompelija eilen toi kotiin... Tässä puvussa minä en laske häntä hoviin siksi pidän jo liian paljon hänestä." Minä kumarruin sivulle ja suutelin salaisesti pehmeätä, valkoista kättä, joka lepäsi hartioillani.
Minä kumarruin alas ja olin vähällä pudota, mutta onnistuin kuitenkin, puristamalla sormeni kovasti yhteen, saamaan oikean käteni vettä täynnä. Sitten ojensin Babetille tämän uudenaikaisen astian ja tarjosin hänelle juoda. Pesijättäret nauroivat. Hämillään ei Babet uskaltanut juoda, vaan käänsi epäillen päänsä puoleksi pois.
"Mitä tuo kakaopensas raukka on rikkonut?" kuului herra Claudiuksen ääni vieressäni, niin hellästi ja tyvenesti, kuin hän ei äsken olisikaan torunut. "Entäs jos näissä teidän oikullisesti repimissänne lehdissä olisi vähän samaa tuskastuttavaa koti-ikävää kuin teissäkin!" "Minä kumarruin, poimin nopeasti lehdet maasta ja laskin ne viileään pensaan juurella kasvavaan ruohoon, tiheän oksan alle.