Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. toukokuuta 2025
Minä kumarruin häntä kohden ja hän kiersi molemmat laihat, mutta taudista kuumenneet käsiwartensa kaulaani. "Huonosti on nyt Kustin asiat", sanoi hän sydäntä särkewällä äänellä. "Huonosti näkyy olewan. Oi kuinka mielelläni tekisin sinut terweeksi, kun waan woisin", sanoin minä. "Minä uskon sen", sanoi hän, irroittaen kätensä kaulastani.
Päästäkseni siitä huolesta päätin itse huomauttaa heitä olemassaolostani. Kumarruin kissanreiästä tähystämään nuotiolle. He olivat nähtävästi saaneet käsiinsä viinaa, jota he äänekkäästi hoilaten ryypiskelivät. Hyvä on, ajattelin minä, tuo edistää vain minun tarkoituksiani.
Minä kumarruin ja nostin hänen kätensä ja pitelin niitä omieni välissä: Crangier. Nyt, nyt... Crangier. Niin, hänen kasvonsa alkoivat vavahdella ... oi, hän herää. Hän kuolee mutta hänen *täytyy* herätä: Crangier. Minä se olen. Kuuletteko, Crangier, minä se olen. Ja pitäessäni kasvoni tuuman päässä hänen kasvoistaan, avasi hän silmänsä. Crangier, tunnetteko minua? Minä se olen.
Suuret kyyneleet vierivät alas hänen poskiansa myöden ja minä näin hänen ääneti hierovan käsiänsä... Aivan liki meidän edessämme oli talo haikaran pesineen ja neljine tammineen ja kun minä katselin miehen kuumettuneita kasvoja ja pelästyneenä kumarruin taaksepäin huutaakseni täyttä kurkkua, huusi hän: "pull pull, tulkaa tulkaa", ja heti juoksi portista suuri joukko kirjavia kanoja hänen luoksensa.
Silloin en vielä ollut ketään ihmistä suudellut, tiesin kuitenkin sen olevan pyhintä mitä rakkaudessa on. Sen olivat romaanit minulle opettaneet. Nyt, jonkin sisällisen halun johdosta kumarruin sitä tekemään. Hän ei ollenkaan estellyt, sulki vaan silmänsä, ja näytti olevan kuin tiedotonna. Hetki oli runollinen, taivaallinen.
Muutamissa minuuteissa olin saanut käteni vapaiksi ja kumarruin oitis lattianlankkuja tutkimaan. Ne olivat vahvat, halaistuista hirsistä veistetyt, eikä minun onnistunut saada kättäni yhteenkään rakoon niin pitkälle, että olisin voinut kohottaa lankun sijaltaan. Mutta päivällä muistin toisen hinkalon pohjalla nähneeni pienen jauholapion.
"Seisoin vavisten hänen edessään. Niin kaunis ei hän ollut koskaan ollut. Kumarruin hänen puoleensa ja katselin ihastuneena hänen jaloja, kuin marmoriin veistettyjä piirteitään. Sydämeni sykki kiivaasti, minä kumarruin suutelemaan noita punaisia, kaunismuotoisia huulia. "Silloin tuli sydämeeni lyijynraskaana tunne: sinä aiot ryöstää toisen oman.
Nyt en enää jaksa, ajatukseni menivät sekasin. Juoksin tuvan toiselle puolelle ja otin kahvikupin, jossa minulla oli myrkky. Mantan huuto kuului korviini ja samassa palasin lusikka kädessä. Kumarruin kätkyen yli ja aloin lusikalla antaa kupissa olevaa myrkkyä lapselle. Koko päivänä ei hän ollut mitään syönyt, ei mitään suuhunsa ottanut. Tätä söi hän mielellään.
Kuulin kasvatusäitini ja siskojeni pelonalaisesti huutavan minua yhä kauempaa; mutta minä kumarruin ulos ikkunasta kuuntelemaan mitä tuo musta lintu lauloi minulle niin kummallisella äänellä. En ollenkaan enään pelännyt. Silloin heräsin; mutta se uni minua miellyttää. Tuo musta lintu laulaa minulle valveillakin ollessani. Kasvatusäitini on itkenyt tänään minun tähteni.
Hän hymyeli ja punastui. Minä annoin lipun meidän kumpaisenkin edestä, annoin setelin takaisin, kumarruin ja käänsin silmäni aivan toiselle suunnalle. Suurin karttavaisuus on tarpeen, jott'ei naiselle käy inhoksi olla vähimmässäkään kiitollisuuden velassa miehelle, jota hän ei tunne.
Päivän Sana
Muut Etsivät