United States or Eritrea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nuo molemmat taistelijat oli nähty asennossa, joka ei jättänyt mitään epäilystä heidän aikomuksestansa. Hohoi! huusi Jussac, rientäen heitä kohden ja viitaten miehiänsä tekemään samoin, hohoi! muskettisoturit, täällä siis pidetään kaksintaistelua? Ja asetukset, kuinkas niiden käy?
Jo kaukaa huomasivat he Aramiksen alakuloisena istuvan ikkunassa kyynäspäänsä varassa ja katselevan kuinka pöly kohosi kaukana tiellä. Hohoi, Aramis! mitä pirua sinä siinä teet? huusivat ystävykset yhteen ääneen.
Mutta tämä päivällinen ei kaiketi liene aiottu yksin sinua varten, Porthos veikkoseni? sanoi Aramis. Ei, sanoi Porthos; odotin naapuristosta muutamia herroja, jotka juuri lähettivät sanan ett'eivät he tulekkaan; istukaa te heidän sijallensa, en minä menetä vaihtokaupassa. Hohoi! Mousqueton, istumia ja toinen mokoma lisää pulloja!
Mitä tuo on? kysyi Aramis nähdessään heidät; ei muuta kuin satulat? Ymmärrätkös nyt? sanoi Athos. Ystäväni, juuri niinkuin minunkin. Minä näet pidätin myös valjaat, vaistomaisesti. Hohoi, Bazin, vie minun satulani tuonne toisten luokse. Ja minnekkäs sinun kirkkoherrasi joutuivat? kysyi d'Artagnan.
Katrin kasvoihin lensi hieno puna, ehk'ei hän vähääkään epäillyt vastatessaan: "Vilhelmille siitä tuonoin puhuin ja hän lähetti miehiä sitä korjaamaan. Emme tahtoneet sinua vaivata monilla kysymyksillä samasta asiasta." "Hohoi," huokasi Peltola vaan, viskasi lakkinsa pöydälle ja istui penkille.
Hän painoi uudelleen poskensa äidin vaatteisiin ja ääneensä rukoili Jumalalta anteeksi, että oli ollut semmoinen. Ja kun äiti vihdoin tuli, ikkunan ohi astui, valtasi Elsan ahdistava ilon puuska, niin että hän huudahtaen syöksyi äitiään vastaan kadulle ja tarttui äitiä vyötäryksiin. »Hohoi», huokasi äiti istahtaessaan tuolille raukeana. »Niin olen kuin lankavyyhti.
Minä olen kuullut monen mamman sanovan tyttärelleen, että kerkiät sinä siihen lystiin, minkä naimisiinkin. Minä otan sanasta vaarin enkä hätäile.» »Hohoi», huokasi Viion leski ja istahti arvellen ruveta sanomaan, että hän jättyy häistä. Liisa istahti viereen ja huokasi hänkin. »Minä lähdinkin tänne todemmastaan vielä kerran rauhassa huokasemaan. Ruvetaanpa huokaamaan joukolla.
Marjasilla pannaan itsekullekin jonkun marjan nimi. Hohoi! huutaa joku. Mitä hohoilet? kysyy toinen. Olisin rakas, lisää edellinen. Kellekä? Mansikalle. Mansikka siirtyy sinne, missä kaivataan, ja toiset jatkavat hohoilemista. Matti istui vähän erillään muista ja sattui olemaan rakas mesikalle, joka oli Hintti. He kun pääsivät yhteen, niin eivät eronneetkaan, vaikka joku olisi hohoillutkin.
Tavallisesti tapahtuu että kun yksi aisti ihmiseltä katoo taikka huononee, tulee toinen sitä arjemmaksi ja tarkemmaksi; niin oli Heikkilänkin laita. Hänen kuulonsa oli tullut paljon tarkemmaksi, sittekuin näkö rupesi huonontumaan. Sentähden kuuli hän nytkin selvästi, että puhelevat olivat Suomalaisia. "Hohoi!" huusi hän sentähden. "Helei!"
"Onhan se jo vähän, eikä jaksa enää paukuttaa, niinkuin ennen nuorempana, vaan kyllä sen sanat silloin tepsivätkin. Hohoi! selkää rupeaa pakottamaan. Vanhuus se tulee hänellekin ja voimat jo varmaan vähenevät ukko-pahalta. Ja harmaassahan tuo jo onkin, niin jotta kummako on, jos ei jaksa." "Jaksaapaan hevosten kanssa reistata ja markkinasta markkinaan kulkea.