United States or San Marino ? Vote for the TOP Country of the Week !
PELTOLA. Tuo sitten rahat tänne, niin loppukoon koko juttu siihen. HELENA. Rahat? Rahat! Kuinka voisin niitä tuoda, kun niitä ei minulla ole? VANGINKULJETTAJA. Siinä sen näette, kuinka pitkälle tuommoisten kanssa sääliväisyydellä pääsette. PELTOLA. Tee niinkuin sanoin, jos sovintoa tahdot. HELENA. Mutta minä vakuutan teille PELTOLA. Tuotko rahat tänne, vai ?
Loviisa on rikkain ja kaunein tyttö koko paikkakunnalla; mistä luulet paremman saavasi? NIILO. En välitä paremmasta enkä huonommasta. Pitäisikö minun vasten tahtoani naimaan mennä? PELTOLA. Sinä vaan suotta ujostelet ja olet sentähden vastahakoinen. Kas, tuolla jo Ukonniemi tulee tyttärineen. Ota nyt iloisempi muoto ja jätä asia minun huostaani. NIILO. Isä, antakaa olla tuonnemmaksi. Minä en
"Piika-Anna" oli palvellut Peltolan taloa kymmenen vuotta, ja kun hän nyt meni naimiseen erään torpanmiehen kanssa, oli Peltola luvannut hänelle pitää hyvät häät eli "läksiäiset", niinkuin rikkaan ja mahtavan isännän sopikin vanhalle uskolliselle palvelijalleen.
HELENA. Ei yksin, Hoppulainen, teillä on tästä päivästä lähtien uskollisia ystäviä. NIILO. Sinun pitää muuttaman meille, Hoppulainen, ja niin kauvan kuin talossamme leipää on, ei sitä sinultakaan pidä puuttuman. PELTOLA. Oikein, Niilo! Helena tulee sinulle kumppaniksi, Hoppulainen minulle. ANTTI. Nauru hyvälle, nauru pahalle, suomalainen sananlasku; eikös niin, Hoppulainen?
Ja sen tohdin sanoa myös, että maa on hyvässä voimassa. UKONNIEMI. Mainiot ovat peltonne. Ei se talo suotta Peltolan nimeä kanna. PELTOLA. Ja niityt myöskin vetävät vertoja vaikka vielä omillennekin. Kun kerran minusta aika jättää, saa poikani siitä kunnon talon. Onko naapurilla muuten mitään poikaani vastaan? UKONNIEMI. Ei suinkaan. Niilo on kelpo nuorukainen, sen kaikki sanovat.
VANGINKULJETTAJA. Peijakas, kun vielä kysyy, mitkä rahat. PELTOLA. Te kuulette, ettei hän tahdo niitä hyvällä antaa. HELENA. Millä oikeudella te sitä minulta vaaditte? PELTOLA. Parempi oikeus meillä siihen kumminkin on kuin sinulla murtovarkauden tekoon. Murtovarkauden?
HELENA. Antakaa minulle aikaa, huomiseen tai ylihuomiseen. VANGINKULJETTAJA. Että ennättäisit karkuun, ha, ha, ha. PELTOLA. Ei, nyt kärsivällisyyteni jo loppuu. Lähtekäämme viemään häntä vallesmanniin.
NIILO. Et minusta siis välitä ollenkaan? HELENA. En ... ollenkaan! LOVIISA. Rukkaset sait, Niilo. Valitan suruasi! Varmaankin hän pitää kaupungin sällit sinua parempana. PELTOLA. Kas niin, nyt hän meni tiehensä. Mutta kyllä minä sen pojan vielä opetan. VAPPU. Tuulemaan rupee. KIRSTI. Nostaa pilveä. Katsokaa, kuinka mustana on taivas tuolla. LIISA. Ja ukkonen jo kuuluu. Uh, nyt tulee aika myrsky.
"Juuri niin komeata, kuin kylän ylimyksen talossa pitääkin olla," arveli Peltola kävellessään edes takaisin tuvassa ja tervehtien vieraitaan enemmän tai vähemmin kohteliaasti, säntilleen sen mukaan, kuin itsekunkin arvo vaati.
PENTTULA. Jos heti olisitte tullut luokseni, olisin sen muutamasta markasta tehnyt; nyt on asia käynyt niin mutkalliseksi ja vaikeaksi, että mun täytyy saada puolet varastetusta. PELTOLA. Menkää hiiden kattilaan! Puolet varastetusta? Kaksisataaviisikymmentä markkaa? Johan te, Penttula hyvä, olette pohjaton kuin papin säkki. PENTTULA. Vähemmästä en voi sitä tehdä. PELTOLA. Mutta ajatelkaahan toki