United States or Jersey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hoi on, hoi on, huolettaa ja hulluksi taian tulla; Kultani on vallattuna, jok' oli ennen mulla. Vesi vuotaa silmistä ja suru syämen kaivaa Voi nyt tätä ikävää ja tätä suurta vaivaal Tämä viikko on pitempi, kun koko mennävuosi, Eikä kestä silmätkään, kun paljo vettä vuosi. Mansikoita mennävuonna kullalleni poimin, Nyt on mulla kokonansa toisenlainen toimi.
"Minä tahdon sen itselleni ansaita". "Mutta millä keinoin?" "Työllä ja toimella, herra prinssi. Nykyjään kaupitsen minä nuppineuloja ja käärelankaa; nuppineulat poimin minä kadulta, jonne nuo koreat rouvakset niitä pudottelevat, käärelankasuikaleet haen minä rikasten kauppiasten makasineista, jonne he niitä tavaramyttyjen ympäriltä viskelevät.
Siitä ei enää voinut huomata vähintäkään jälkeä hymyilevissä silmissä, yhtä vähän kuin Gretchen näkyi ikävöivän kadonnutta leikkikaluansa. Mutta lapsen piti saaman se takaisin ja heti paikalla; minä poimin sen täyteen mansikoita ja metsäkukkia ja pyydän sitte vanhaa puutarhuri Schäferiä viemään sen kotiin.
Ja katsohan, kuinka ihmeen kauniita pikku esineitä onkaan maassa jalkojeni juuressa. Katso, katso, kuinka kauniin valkeita, keltaisia ja sinisiä!» »Ne ovat kukkia, rakas lapsi», Genoveeva sanoi. »Kas tuosta poimin muutamia sinulle. Näitä valkoisia tässä sanotaan satakaunoiksi. Katsos, ne ovat keskeltä kauniin keltaisia, ja hennot, valkeat lehdykät ympärillä ovat reunoilta helakanpunaisia.
Mutta kateellinen on Surutar. Ei siedä ihmisonnea. "Johan kerran poimin ruusut poskiltasi, johan himmensin silmäisi loiston, johan sammutin huultesi hymyn. Mistä poimit uudet ruusut, mistä löysit uuden loiston, mistä hymy huulillesi hiipi?" Mutta se oli äidin sydänsalaisuus. Eikä sitä Surutar arvannut. Turhat ovat hyökkäyksesi, Surutar.
Minä en voinut seurata häntä sinne, sillä päänsärky, jonka kuumuus ja edellisten päiväin rasitukset olivat tuottaneet, vaivasi minua kovasti. Hitaasti palasin vuorelta siellä täällä levähdellen sen rinteellä kukkaisten keskellä, joita poimin muutamia muistoksi. Matkalla kohtasin muutamia vaimoja, jotka olkapäällä kantoivat pikku lapsiaan, ja suuremmat pojat ja tytöt kulkivat jälessä.
työn tehneet ois ne kansalaiset, jotka sen jälleen raunioista rakensivat, kun Attila sen muurit maahan mursi. Mut minä talostain tein hirsipuuni.» Neljästoista laulu Niin rakkaus synnyinkaupunkiin mun valtas, ma että heti poimin lehvät maasta ja hälle annoin, min jo ääni sortui. Tulimme rajalle nyt, missä toinen eroopi kolmannesta pyörö; siellä oikeuden kauhistava käyttö nähdään.
työn tehneet ois ne kansalaiset, jotka sen jälleen raunioista rakensivat, kun Attila sen muurit maahan mursi. Mut minä talostain tein hirsipuuni.» Neljästoista laulu Niin rakkaus synnyinkaupunkiin mun valtas, ma että heti poimin lehvät maasta ja hälle annoin, min jo ääni sortui. Tulimme rajalle nyt, missä toinen eroopi kolmannesta pyörö; siellä oikeuden kauhistava käyttö nähdään.
Toistamiseen ja vielä kerran likistettyään minua molemmilla käsivarsillaan, astui hän alas kärryistä ja juoksi pois; ja minun luuloni on, ja on aina ollut, ilman yhtäkään nappia hameessaan. Minä poimin yhden niistä monesta, jotka pyörivät ympäri, ja säilytin sitä muistokaluna pitkät ajat. Ajomies katseli minua, ikäänkuin kysyäksensä, tulisiko hän takaisin.
Aurinko paistoi helteisesti aholle, jossa eräs kahdentoista-vuotias poika poimi marjoja tuohiseensa ja lauleli: Kankaalle karjan, Mättäälle marjan Lamponen toi. Hei heli hoi! Metsässä toimin, Marjoja poimin; Luoja ne loi, Köyhille soi, Kypsimmät annan Poijes, ja kannan, Minnekkä vie Suorana tie. Joku rapsahdus kuului, ja poika huusi: Kuka siellä kuukuelee, kettuko vai jänis?