United States or Czechia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Samassa tulikin Anna Mari, kynsien korvallistaan ja silmät tiirollaan. Seisoi niin keskellä lattiaa, vaan kun huomasi siellä vieraan pojan ... oli kuin toinen ihminen. »Tuossa on Unikirjasi!» Anna Mari otti sen ja kilpasi luhtiin, josta vähän ajan perästä ilmestyi uudessa hameessaan ja punarantuisessa villahuivissaan.
"Täytyy, poikaseni", sanoi äiti tuolla vakavalla äänellä, jota vastaan ei ollut väittäminen. "Se olkoon sinun rangaistuksesi ja kiitä, ettäs sillä pääset. Vitsaa olisit ansainnut." Ei mikään auttanut. Pian oli Valtteri vaatteissa ja näytti varsin veikeältä raitaisessa hameessaan. "Tule tänne, niin teen sinulle jakauksen!" sanoi Lotta.
Tämän näön vaikutusta vielä lisäämään ilmestyi äkkiä kaksi naista, kaksi nuorta tyttöä Diesbach'in sivulle, ikäänkuin kaksi hurskasta vaimoa itkemään uuden Vapahtajan jalkain juuressa. Toinen hyvin pitkä, hyvin tumma ja miehuullisen kaunis: Bern'in Minerva. Toinen sorja, vaalea, viehättävä pitkässä ja sievässä hameessaan, joka oli valkoisesta villakankaasta: Göthe'n Margaretha.
Hän ei nykyään viihtynyt muuta kuin haaleassa siniharmaassa kotokutoisessa hameessaan, joka niin hyvin suli rauhalliseen ympäristöön. Mutta siitä huolimatta se ristiriitaisuuden piirre, joka hänen lapsen sydämessään viritteli kirkkaita epäjohdonmukaisuuksia, sai hänet aina pyytämään palan tulipunaista rihmaa kaulanauhakseen.
»Terveenäpä ne on korvat... Paljonko ne nykyjään ottavat tuommoisilla kalosseilla? Lienalle sietäisi...» »Puhukan teme asia! Te on tekenyt pilkka anopeista. Onko Teile omatunto?» »Liehän noita kaksikin», vastasin minä ja asetin molemmat nyrkkini niin, että anopin ei ollut vaikea nähdä niitä. Mutta vanha nainen pisti kätensä johonkin koloon monipoimuisessa hameessaan ja veti esille revolverin.
Kaukaa näki hän jo Petun seisovan portilla häntä odottamassa ja arvasi siitä, ettei nyt ollut oikein laita. Poika värisi vilusta ohkaisessa hameessaan. Avopäin hän seisoi ja paljain säärin; jaloissa oli vanhat kenkärajat. Mari koki rientää; viittasi kädellään Petua menemään sisään, mutta ei poika malttanut. »Anni kuolee», hän huusi. »Herra siunaa!»
Siellä nainen mörkissä, suorajuovaisessa hameessaan ja pienessä nutussaan oli kuin ihminen ainakin. Mutta mitäs täällä! Tuossa nyt esimerkiksi tuo piikatyttö. Lopo katseli häntä ikkunasta, rautaristikon takaa. Joutavanpäiväinen hapsinkakkiainen. Hyi! Kuka? kysyi Riitta, Lopon huonetoveri, joka istui perempänä ja ompeli. Tuo juuri, tuo Römperin piika. Römperi, näes, oli vanginvartijan nimi.
Sitten hän meni pikku tyttöjensä luo, jotka ottivat hänet vastaan huutaen ilosta, ja riippuivat hänen hameessaan ja käsivarressaan.
Sitte otti Susanna kiireisesti taskustaan hän kävi vielä vanhassa, sinisenkirjavassa, lyhyessä hameessaan, mutta tukka oli täysikasvaneen tavoin ristin pienistä, sinisistä lasihelmistä, jota minun piti kantaa kaulallani lähinnä rintaani silkkinauhassa, jonka hän myöskin veti esiin taskustaan. Taskustaan, joka oli täytetty kaikenmoisella, veti hän sitte, hetkisen etsittyään, pienet saksit.
Eräänä päivänä kun astuin tietä pitkin kotiini päin, kirjat kainalossa, istui hän sinisen-kirjavassa hameessaan ja olkihatussaan aidalla veräjän vieressä. Hän näytti olevan hyvin huonolla tuulella, ja minä arvasin heti, että nyt saisin jotakin kuulla.