United States or Solomon Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se, jota nähdä tahdot, kauempana, kahleissa on ja luotu on kuin tämä, pait' että kamalammat häll' on kasvot.» Mut koskaan tornia ei huojuttanut maanjäristys niin hurja kuin nyt alkoi täristä Efialtes. Pelko valtas mun suurempi kuin suussa kuolemankin, ja ellen nähnyt kahleitansa oisi, tuo kauhu riittänyt ois surman syyksi.
Runoilija antaa hänen itsensä kertoa matkansa alusta näin: Kuningas armokatsein, lemmekkäällä Puheellaan valtas minut kokonaan: "Mit' ylevää ja suurta maan on päällä, Se vaivoin taistelulla voitetaan: Ken pelkää vaaroja, hänp' älköön täällä Kunnian temppelihin tulkokaan; Josp' elo sen, ken jaloon toimeen tarttuu, Kuluukin siinä, niin tok' arvo karttuu.
päin meitä tuossa tuokiossa, yhden vain saattamana soutumiehen, meille mi huusi: »Täällä ootko, häijy henki!» »Phlegyas, Phlegyas, sun huutos turha on tällä kertaa», haastoi Mestarini, »veen yli vain on valtas meidät saattaa.» Kuin se, mi kuulee, kuinka häijy petos on hälle tehty, kaunaan katkeroituu, niin Phlegyas nyt vihan jähmettämä.
Mut kauhu valtas Suomen miesten mielet, kun he huomas vaaran päältä tuimat tulen kielet, kauhu hiipi kalvan päihin, tunki miesten tarmoon, toiset pyrki pakohon ja toiset turvas armoon. Näinpä loppui taisto suuri, taisto Väinön taian, näinpä päättyi päivä armas, päivä Väinön aian. Eikä vielä sammununna ollut soihtu ruskon, kun jo Suomi Kupittaalla otti uuden uskon.
Noin tuumien ja tähtiin tuijotellen mun uni valtas, uni ennustava useinkin uutta, joka viel' ei totta. Ol' hetki, luulen, jolloin sattui vuoreen idästä ensi säteet Venus-tähden, mi näyttää hehkuvan ain lemmen tulta.
Ol' aika, jolloin väristys mun valtas, Kun öisen huudon kuulin; satu julma Sai tukan nousemaan, kuin olis henki Siin' ollut. Kauhuist' olen saanut kyllän; Ei hirmu, murhamielen suosituinen, Mua enää peloita. SEYTON. Kuningatar on kuollut, hyvä herra. MACBETH. Hän olis saanut toiste kuolla; aikaa Kyll' olis ollut sille sanomalle. Huomenna, huomenna ja huomenna!
Kauanko sa, alamainen, Puheella tyhmän rohkealla tohdit Mun kärsivällisyyttän' koetella? AKSEL. Ma Trondilainen olen Gillen juurta Kuin sinä. Arvollisna sotilaana Ma joukoss' olin Henrik Leijonan, Sun sotilaas nyt olen, mut en orjas. Mun morsioni sulo Valpur on. Sun valtas kirkon pyhyyteen ei yllä. Hänt' eteen alttarin nyt menen tuomaan. Sä mieles malta, himos hillitse!
Nämä olivat kuitenkin hänen äitinsä kasvot! Sama inho ja peljästyksekäs kauhu valtas hänet nyt, miten silloinkin. Ja ikään kuin olis tahtonut työntää koko syyn nyt tapahtuneesta hänelle, ikään kuin olis tahtonut syyttää häntä siitä perinnöstä, minkä hän Andrélle antanut oli, ja joka kaiken tämän oli matkaan saanut, vieritti André koko vastauksen, koko syntikuorman tuon heikon olennon hartioille.
Vaan vanhuus varkain valtas mun, Kiinn' iski kynsillään Ja vei mun toiseen seutuhun, Sit' en varrota tiennytkään. HAMLET. Tuossakin pääkallossa on joskus kieli ollut ja laulutaito; ja kuinka tuo lurjus mättää sen maahan, ikäänkuin olisi se Kainin leukaluu, ensimmäisen murhamiehen!
Ei sana hartain, huulilta mi lähtee, ei kaunein lääkekeino auta enää. Mun täytyy sinut jättää, eikä jättää sua sydämeni voi. TASSO. Oi jumalat, hän, hänkö todella sun kanssas puhuu, sua armahtaa? Ja väärin ymmärtää sa kuinka voit tuon jalon sydämen? Kuink' oli mahdollista, että eessään sun uskos horjui, heikkous sun valtas? Ei, ei, se olet sinä! ja myös minä!