United States or Liberia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Koitti aamun aurinko, Mieltymyspä loppui jo! Mieleni ei luonnoton, Vaikka lyhytlentoinen: Iltatähden, kuutamon Kanssa nousten, laskien. Teplitz l4/8 Poimin sinut, pienoinen Kiiltohiekan jyvänen, Halveksittu, heikkokiiltoinen. Poimin piilevänkin kukkasen, Kainous on helmi sydämen. Laulan kastehelmyestä, Hetken helmi kaunoinen! Silmästä ja kyynelestä, Lähde tuo ja puronen!
Herkästi itketään ja naurahdellaan, Aatetta kiitellään ja kuvia ihannellaan. Valmiita ei oo helppo tyydyttää, Kehittyväinen kiittämään sua jää. RUNOILIJA. Josp' armaan aian taasen saisin, Kun itse vielä muodostuin, Kun sielun lähde hyrskysuin Yhä uhkui virttä virroittaisin, Kun usvat multa mailman varjos, Ihmeitä kuiski silmikot Ja poimin kaikki ruusustot, Joit' armas laakso mulle tarjos.
Puhellen ja naureskellen juoksimme leikkiä lyöden sinne tänne, kunnes Susie äkkiä valitti päätänsä kivistävän ja kaulaansa kipeäksi. Minä pyysin häntä istautumaan puron rannalle, jossa sitten haudoin hänen päätänsä vedellä ja vaadin häntä odottamaan paikallansa, sill'aikaa kuin minä poimin hänelle mansikoita.
"Mutta minä poimin vielä hiukan kukkia", sanoi hän nousten ylös. Arria oli hetken ääneti. "Eikö merikreivi ole vielä täällä? Luulin kuulleeni hänen kirkkaan äänensä." Mirjam punastui hiukan. "Nämä eivät ole Totilalle", sanoi hän sitten levollisesti, "vaan hänelle". "Kenelle?" "Totilan morsiamelle. Näin hänet tänään ensi kerran. Hän on hyvin kaunis. Minä annan hänelle ruusuja."
ESTER. Ma kasvot kohden Jerusalemia Rukoillut olen joka rukoushetki Sinulle suojelusta Jahvelta, Sua ettei kaatais vihamiehen miekka. Rukoillut olen myöskin, että hän Mun tekis sulle hyväks puolisoksi. ASARIA. Suloinen liljani! Sun sanasi Mua virkistävät paljon enemmän Kuin uupunutta mehu meluunan. Kuink' onnellinen olen! Ennenkuin Vähetä alkaa kirkas levy kuun, Sun poimin, ruusu armain vuoriston.
Muutamat tämän ensin kuulivat ja ne, jotka kuulivat, sanoivat sen niille, jotka eivät olleet kuulleet, eikä kauan viipynyt, ennen kun jo koko lapsijoukko tiesi, mitä minä olin puhunut. Minä kun en mielestäni ollut mitään liikoja puhunut, poimin marjoja vaan ja vastasin silloin tällöin, kun he minulta jotakin taas uudestaan kysyivät. Mutta ei aikaakaan, kun minua jo rupesi vähän harmittamaan.
Sen tuoksuja hengin mä vallaton ja kukkia poimin vaan, kun taivas siintävä, kuulas on ja nuori on nurmi maan. Niin, talvi saapuvi kerran kai ja kukkaset kuolla voi, mut pihlajassapa talvellai taas tilhien laulu soi. On sorja kukkiva pihlajapuu, mut sorjempi marjassaan, kun kylmä, kuollut on luonto muu ja poissa on marjat maan!» Ma oon kuin aalloilla pursi jo puoleksi täyttynyt.