Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Kyyhkysesi ilmaisevat sinut", sanoi Arria kääntyen neitoon päin. Kaunis tyttö astui viimeiseltä portaalta varovaisesti, ettei pelästyttäisi lintuja. Ilta-aurinko valaisi oliivin lehtien lomitse hänen kirsikanpunaisia poskiaan. Kuva oli ihana. "Minä täällä olen, äiti!" sanoi Mirjam istuutuen. "Minulla on eräs pyyntö.
Hän toivoi, että Arria kääntyisi. "Tämä kestää liian kauan. En voi sille mitään, kautta Jumalan." Hän tuli nopeasti esille juurten varjosta. Silloin rukoileva loi puolisokeat silmänsä alaspäin. Hän näki komean miehen nousevan maasta. Autuuden tunne kuvastui hänen piirteissään. Hän levitti kätensä. "Jucundus!" huusi hän. Tämä oli hänen viimeinen sanansa.
Vastustamattomasti oli silloin moni säde Natsarealaisen lempeästä, suloisesta rakkausopista tunkeutunut kasvavan lapsen sydämeen. Nyt kun vanhuus ja huononäköisyys olivat tehneet vanhuksen avuttomaksi, korvasi Mirjam lemmekkäällä uskollisuudella lapsuudenaikaisen hoitajattarensa vaivat. Liikutettuna Arria otti tuon uskollisuuden ilmaukset vastaan.
He unohtavat vihan ja rakkauden ja tuskan ja kaiken, mikä heidän sydämiään on maan päällä liikuttanut. "Olen hyvin usein rukoillut puolestasi, Mirjam. Herra armahtaa sinuakin ja vie sinut omiensa joukkoon." Mirjam pudisti hiljaa päätään. "Ei, Arria, silloin on ikuinen uni melkein parempi lohdutus. "Sillä kuinka voi sielu irtautua siitä, mikä on sen elämä?
Hän lopetti seppeleen sitomisen ja nojasi päänsä käteensä. Kyyhkyset lensivät pois, kun heidän emäntänsä ei heistä enää välittänyt. "Herra on valmistanut omillensa", sanoi Arria juhlallisesti, "ihanat asuinsijat. He eivät enää isoo eivätkä janoo. "Heidän päällensä ei aurinko paista eikä heitä kuumuus vaivaa.
"Mutta minä poimin vielä hiukan kukkia", sanoi hän nousten ylös. Arria oli hetken ääneti. "Eikö merikreivi ole vielä täällä? Luulin kuulleeni hänen kirkkaan äänensä." Mirjam punastui hiukan. "Nämä eivät ole Totilalle", sanoi hän sitten levollisesti, "vaan hänelle". "Kenelle?" "Totilan morsiamelle. Näin hänet tänään ensi kerran. Hän on hyvin kaunis. Minä annan hänelle ruusuja."
"Sinä et saa kuolla luotani, Arria!" "Ei, en sitä tarkoittanut. Täällä maan päällä näen hänet vielä. "Näen hänen vielä tulevan samaa tietä, jota hän lähtikin." "
"Mitä se oli?" sanoi hiljainen ääni heidän yläpuolellaan. "Tuuli kummittelee omituisesti vanhassa holvissa." Puhuja oli Arria. "Oi Jumalani", sanoi hän langeten taas polvilleen ristin eteen, "päästä meitä pahasta, äläkä salli kaupungin kukistua, ennenkuin Jucundukseni tulee takaisin. "Voi, jollei hän löydä enää jälkiään eikä äitiään. "Salli hänen tulla takaisin samaa tietä, jota hän menikin.
Hänen kauniiden, sielukkaiden silmiensä katse harhaili miettiväisenä pitkin kukkasarkoja. Hän pysähtyi viimeiselle portaalle ajatuksissaan nojaten vasenta kättään muurin reunaan. Arria oli polvillaan rukousjakkaralla selkä Mirjamiin päin ja rukoili ääneen. Hän olisi tuskin huomannut tulijaa, jollei hiljaisella pihalla olisi äkkiä ruvennut kuulumaan siipien suhinaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät