United States or Iraq ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Täällä on monta pensasta, tule vain katsomaan, kuinka punaisina ovat.» Pekko nosti pensaan oksia, jotka olivat täynnänsä punaisia viinimarjoja. Pian oli hän niitä syönyt tarpeeksensa ja aikoi lähteä kotiin; mutta Iiri sanoi haassa olevan korkean kallion, josta näkyi kartanon iso lahti ja paljon muutakin. Sinne nyt ensin täytyi kiivetä. Iiri meni edellä ja Pekko perässä. »Hei!
Menkäämme sisään! vastasi morsian, liukuen hiljaa pois hänen polveltaan. Käsi kädessä, lähekkäin toisiaan lähtivät nuorikot astumaan pappilarakennuksen taitse puutarhan laitaa kohti. Eräässä kohden, kolmen toisistaan hieman erillään olevan pensaan välitse, näkyi rauhattomana kimalteleva joki. Julia pysähtyi, osoittaen kädellään sinnepäin.
Mikko, joka luuli Kallen kaikki kertoneen, koska patruuna tiesi avaimesta, tunnusti heti eräänä päivänä tavanneensa Kallen puutarhassa, ja että hän oli luvannut illalla, kun kaikki olivat nukkuneet, antaa hänelle avaimen. »Sitte hän käski minun pistää sen pensaan alle, josta hän aikoi sen ottaa takaisin aamulla porttia lukitaksensa.
Käännettyään auran vaolle pisti hän leipäpalansa piiloon pensaan alle ja levitti viittansa päälle. Väsyipä viimein hevonen ja talonpojalle tuli nälkä. Hän riisui hevosen, päästi sen syömään ja meni itsekin viittansa luo päivälliselle. Hän nosti viittaa, vaan leipäpala oli poissa! Hän etsii, etsii, kääntelee viittaa ja pudistelee, mutta ei mitään leipäpalaa näy. Talonpoika ihmettelee.
Luitteko sen pensaan, josta yhden leikkasitte, jäikö monta kortta jäljelle? En, mutta kyllä varmaan niitä yli kymmenen jäi, ehkä kaksikin kymmentä. Oli niitä aivan pivon täysi. Tiedättekö, että se pensas oli yhdestä siemenestä syntynyt. Yhdestä siemenestä! Sehän on ihan luonnotonta! Ei se luonnotonta ole. Juuri luonto sen on vuoden kuluessa tehnyt.
Yleensä oli mahdotonta sanoa, oliko mitään huomattavaa muutosta tapahtunut. Vihdoin sitte, kun yleensä epäiltiin, tuleeko pensaasta entisellä paikalla mitään, otettiin kysymys pensaan muuttamisesta toiseen paikkaan uudelleen harkittavaksi, ja tällä kertaa siihen suostuttiin. »Koettakaamme», sanottiin yleensä, »ehkäpä se menestyy muualla paremmin.
Se juoksi kalliolta kalliolle, pensaan yli toiseen; munkin kaapu repesi palasiksi ja liehui tuulessa; hänen ajeltu päälakensa sai monen kovan kolauksen puiden oksilta ja monen naarman pensaikossa.
Vaikkei aine itsessään ollut ylevää laatua, oli se kuitenkin maalattu miellyttävällä aistilla. Kissan-poika oli nähtävästi herennyt leikkimästä lankarullan kanssa, joka oli sen käpälien välissä, ja katseli nyt ahnain silmin peipposta, joka istui lähellä olevan pensaan oksalla.
Tiellä kuulivat he muutaman pensaan takaa huokauksia. He seisattuivat ja kohta kohosikin maasta pitkä mies, jonka he paikalla tunsivat Konradiksi ja peräytyivät arasti hänen edestänsä. "Ah, te hyvät kisällit", sanoi Konrad itkussa suin, "älkää toki noin minua kauhistuko!
Miss Mary joutui pensaan juurelle ja tavoitti juuri kädellänsä kukkia, kun hän kompastui Sandyn lepäävän vartalon yli.