United States or Albania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta silloin hänen ajatuksensa lensiwät Salojärwelle, jossa surewat wanhemmat odottiwat ehkä Yrjökin wielä oli elossa ehkä kaikki tuon edessään makaawan wiettelijän puheet oliwat petosta toiset pimeät seinät saattoiwat sulkea hänen rakastettunsa, joka odotti pelastusta.
He oliwat luulotelleet tytärtensä olewan hywinkin siwistyneitä, jommoisiksi he uskoiwat heidät kaswattaneensa. Tätä tekiwät he siinä toiwossa, että he kerran näkisiwät tyttärensä joidenkin herrojen kainaloisina kanoina ja tuohon se nyt päättyi. Kowin suriwat wanhemmat turhaksi mennyttä toiwoansa ja lasten sywää lankeemusta.
Minä jäin nyt enemmäksi aikaa ystäwieni luokse, ottamaan osaa heidän suruunsa ja waiwaansa. Minä walwoin wuoroni heidän kanssansa, että uupuneet wanhemmat saiwat wähäkään lewätä. Lapsen äiti ei kumminkaan woinut ensi wuorokausilla hywäkseen käyttää tarjottua apua, sillä hän oli pitkällisestä, paljosta walwomisesta tullut niin pöhköksi, ett'ei woinut unta saada.
Näyttipä hän usein semmoiseltakin kuin hän olisi ollut hywin liikutettuna, sillä hän loi usein silmänsä maahan ja sanoi alakuloisesti: "niin isä, niin äiti" . Tällä tawalla riensi aika eteenpäin poika kaswoi ja wanhemmat wanhentuiwat ... jälkimmäiset toiwoiwat ja edellinen odotti; poika alkoi nyt jo olla täysi mies.
Heille ruwettiin nyt laittamaan senkin seitsemänlaisia herraswäen malliin tehtyjä rimsuja ja rämpsyjä. Tätä siwistyttämistä tekiwät wanhemmat niin suurella innolla, ettei kowin pitkää aikaa kulunut, ennenkun tyttö=raukat oliwat ahdetut niin täyteen kaikenlaisia hetaleita ja sotkaleita, ettei wiimein tiennyt, oliwatko he selin waiko päin.
Ennen oliwat wanhemmat häntä hillinneet tämmöisistä mielipiteistä, mutta nythän hän oli wapaa, itsenäinen mies, jonka ei tarwinnut kenenkään käskystä tahi kielloista laskea mitään lukua. Hänestä alkoi tuntua siltä kuin se olisi hirmuisen wäärin, että hänen, niin warakkaan ja arwokkaan miehen, pitäisi olla, elää ja asua niin yksinkertaisissa oloissa kuin paikkakunnassa tapana oli.
Eipä siinä wielä kyllä, että itse olin joutunut hankalaan asemaan, mutta wanhemmat oliwat samanlaisessa, elleiwät wielä pahemmassa, häwetessään lapsensa suulautta, jopa kohtakin oikeutettua. "No tuon kanssa häntä nyt tuli ... etkö sinä siinä, mokoma jo..." sanoi äiti ja hän tukistaa nutuutti pikkusen tyttöä.
"Kyllähän tämä talo olisi sietänyt rikkaammankin miniän saada, mutta onhan Hanna kelpo ihminen, eikä meillä ole mitään wastaan sanomista", sanoiwat wanhukset ja sillä se asia oli päätetty. Mitäpä siinä oli, sillä Heikistä ja Hannasta tuli awiopari ja siinä se oli koko asia. Melkein heti nuorten yhtymisen jälkeen kuoliwat molemmat Heikin wanhemmat ja kaksi sisarta; kowa kulkutauti surmasi heidät.
He koettiwat jos jollain lailla saada tietoonsa hänen sairautensa syytä; mutta kaukaan aikaan eiwät he selwää saaneet, sillä tyttö salasi huolellisesti sydämensä salaisimpaan sopukkaan kipunsa todellisen alun. Wanhemmat tuliwat sangen murheellisiksi tyttärensä terweyden tähden, sillä he rakastiwat häntä sanomattomasti, waikka hiukan wäärällä tawalla.
Wanhemmat eiwät kowin lujalle ottaneetkaan tuota asiaa, kun he näkiwät sen niin sywästi koskewan; he luuliwat sen osaksi tulewan siitä, että heidän puheensa oli hänessä waikuttanut wakaata parannuksen aikomusta.