United States or Christmas Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vastako sinä suitsia täällä laittelet, ihmetteli hän tallin ovella. Niin, kun en tahtonut löytää setolkkanauhaa, selitti Aapeli ja liikkui nyt kuin tulen sammuttaja. Eipä se saisi olla niin hakemisessa. Yhdessä he laittoivat oriin aisoihin. Käy noutamassa tyyny ja sano Anna Liisalle että joutuu heti. Aapeli näytti vielä herrojen rengin tapaa ja puhaltui täyteen juoksuun.
Millä hevosella se ruumis viedään kirkolle? kyselivät rengit. Paneehan oman oriin, neuvoi Laara. Tuomaalla oli ollut jo kotoa lähtiessään mielessä, että hän vie omalla oriillaan isänsä hautaan, ja tuli esittelemään sitä Laaralle. Antaa mennä omallaan, vastasi Laara vähän ylpeästi. Vaan tarvitsisi sille ajomiehen, jos haluttaa tulla. Pääsen minäkin omallani, hylkäsi Tuomas tarjouksen.
"Kuulkaa, isäntä, nyt minä palvelen teitä viisi vuotta ilman palkkaa." "Mitäs sillä tarkoitat? Miksi ilman palkkaa?" "Siksi, isäntä, että minun pitää maksaa teille oriin hinta." "Minkä oriin?" "Lääkärin kotia tultuani, sain tietää hänen olevan haetun Rannanpieleen, jonne tulee sieltä runsas peninkulma.
Vaikka selitys oli niin luonnollinen, rypisti herastuomari kuitenkin kulmiansa ja hänen kätensä vapisi kun hän silitteli oriin selkää ja sanoi: Soo, poika, soo! Hetvi huomasi isänsä suuttuneeksi, pyörähti kamariin ja itki katkerasti. Kaikki miespuoliset ihastuksella katselivat kaunista eläintä. Sen pikimusta karva kiilsi kuin öljyttynä.
Levähtämättä ajoin sinne ja samassa käännyimme tohtorin kanssa tänne emmekä nousseet reestä ennenkuin oman kujan tuossa päässä". "Miksi ette ajaneet pihaan?" "Orit kaatui! kaatui uljas hepo. Se oli minun syyni, ja siksi palvelen teitä viisi vuotta palkatta." Isäntä ei vastannut. "Riittääkö se oriin hinnaksi?" kysäsi Mikko tuimasti.
Täällä ei ollut niin paljon lunta kuin aukealla tasangolla, tuskin se ulettui höyryävän, kovasta juoksusta vielä purskuavan, jalon oriin kavioihin. Jalon eläimen luonnonvaisto oli sen vienyt metsään, missä oli melkein yhtä hyvä suoja kuin pienessä majapaikassa.
Ja kun ei ollut muutakaan sen mieleisempää puheen aluksi, niin alotti ruunikosta. »Hyvästi se on äiti oriin hoitanut, kyllä se nyt jaksaa pompotella. Mutta ei se näy minua enää tuntevan, katsella nurjautteli, kuten ainakin tuntematonta. Mutta kyllä se siitä tutustuu, kunhan muutamia päiviä ollaan yksissä.»
Antti jatkoi nyt: »Tälle Vatasellehan ne ovat käyneet sitä tyttöä tarjoomassa, ja ukko on luvannut oriin ja tuhat markkaa rahaa, paitsi muuta tavallista kavetta, joka kuuluu tähän naima-asiaan!» Kaisa katsahti tukkansa takaa Vataseen, mutta samassa ehätti Antti: »Vaan eipä se tämä Vatanen sano huolivansa siitä... Ja mikäs hänellä on yksinäänkin semmoisessa talossa eläessä kuin Vatasen talo on!»
Tahvo näki, että kaikilla oli se sama mielessä, mikä hänelläkin, niin pelkäsi, että jos hän alottaisi pitemmän keskustelun matkasta ja matkan vaiheista, niin joku ehkä hyvinkin tyhmästi ja äkkipäätä sanoa pollistaisi sen oriin kuoleman, niin päästäkseen ennen muita asiaan käsiksi alkoi: »Oletko saanut äskettäisin kirjettä kotoasi?» »En, en koko matkallani.»
Nyt, nyt juuri se särkee reen ja aisat!... Nyt, nyt juuri tapahtuu suuri onnettomuus!... Eipäs tapahdukaan. Meteli pihalta on kuulunut rovastin huoneeseen, sieltä on tuiskuna kiirehtänyt ulos torppari Taka-Möyrylä, Hovin entinen tallirenki, ja karannut oriin turpaan kiinni... Mutta nyt, nyt juuri on Sankku hänen kimppuunsa karkaamaisillaan...