United States or Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ajatelkaa, tuolla ylhäällä tähtien yläpuolella on Jumala, jonka tuomioistuimen edessä teidän kerran on seisottava. Oi Jumala, leskien ja orpojen ylhäinen isä, hellytä näiden miesten sydämet onhan heilläkin vaimo ja lapsia ja pidätä heidän kättään, niin että he säälivät onnetonta äitiä ja hänen vaikertavaa lastaan eivätkä vieritä tätä raskasta verityötä tunnolleen».
Jähmetyn jääksi, kun meni haavani arpeen? Toivoton taisto taivaan valtoja vastaan! Kaikuvi kannel; lohduta laulu ei lastaan. Hallatar haastaa, soi sävel sortuvin siivin. Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin.
Norine hämmästyi ja kalpeni vielä enemmän, kun Alexandre jatkoi puhettaan: "Sillä jos minun isälläni on rahoja, niin minä voin kyllä pakoittaa hänen jakamaan ne kanssani. Minä näytän, ett'ei kenenkään pidä heittää lastaan kadulle tällä tavalla."
Karoliina juoksi hätään, ja taas siellä ovet paukahtelivat ja riiteli raaka ääni. Hetken kuluttua palasi Karoliina kyyneleet silmissä ja posket punottavina. Kaiken muun minä vielä voisin kärsiä, mutta kun hän lyö omaa lastaan. Omaa lastaan? Karoliina nyökäytti vain päätään vastaukseksi. Anteron ajatukset salamoivat moneen suuntaan. Pakottiko hän sinut sen ottamaan? Hänkö?
Suurimmalla ilolla Katri vain vielä nytkin kävi Nikkarilassa, vaikka Juhana oli poissa. Muita ei tuvassa enää ollut tavattavana kuin Luuta-mummo yksin, mutta ei voisi uskoa, miten suuresti Katri rakasti juuri häntä. Kylläpä Liisakin puolestaan rakasti Katria kuin omaa lastaan. Katri oli kaunisvartaloinen, vaaleatukkainen, sinisilmäinen ja sorea.
Ei se milloinkaan toista ota. »Jolle olit ainoa?» sanoi niinpä niin. Jätin sen, jolle olin ainoa, ja heitime sille, jolle en ole mitään. Joka hoiti ja huolehti minua kuin isä lastaan. Joka oli kuin isä orvolle. Isä? jysähti hänen mieleensä. Isäpä todellakin. Enemmänhän se on ollutkin minulle niinkuin isä. Ja melkein jo tyytynytkin olemaan kuin isä. Eihän se vanha mies enää.
Lastaan olisi hänen välistä tehnyt mieli käydä katsomassa. Siitä varoitti Mimmi häntä: panisivat Nelman kunnalliskodissa työhön lapsen elatuksesta. Eikä Nelma tahtonut kunnalliskotiin ... niin pelkäsi hän jo hermosairaalaakin. Ja kuitenkin joutui hän vielä näiden laitosten tapaiseen paikkaan.
Ei ole ilkityötä, turmaa, Jot' ei se saisi aikahan: Se ruumiin runtoo, sielun surmaa, Vie koko kansat hautahan. Ken kuvata sen saattaa juonet! Se juoniniekka kavalin Se täyttää vaivais-, vankihuoneet Ja hulluinhuoneet, helvetin. Se sotaan siis ken naistaan, lastaan Ja maata, kansaa rakastaa, Vihollistamme, viinaa, vastaan! Se meidät muuten kuolettaa.
Samoinko katselette äitiä, joka tuudittaa lastaan sylissään, ja isää, joka talvisena yönä hakee lastansa suden kynsistä? Voi teitä, te yön kylmät tähdet! Vaaleana seisoi Paavo verisellä aholla, sanomaton hätä ja omantunnon vaiva rinnassaan.
Räätälin vaimo hoiteli lastaan ja piti vieraan puhuttelusta huolta. Kun tämmöiselle matkalle näin pakkasella, ihmetteli vaimo. On varmaan paleltanut jalkoja. Ei kuin hyvin vähän, kehui Aliina. Taitaakin nyt ilma lauhtua, vaan kyllä siellä onkin ollut pakkanen.