Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
»Toista suu puhuu, toista mieli ajattelee», lausui Kusti, katsellessaan muutaman miehen kelloa. »Kyllä sinä minut ottaisit...» »En vaikka oltaisiin vain kahden maailmassa ja tervakoppa kolmantena», katkasi Liisa Kustin puheen ja läksi kävelemään, lopettaen pilan Kustin kanssa. »Kovia sanoja», arveltiin leikillä.
Sohvi oli suostunut, ja jo joulun alla pari viikkoa asunutkin Kustin pirtissä, järjestänyt taloutta, korjaillut vaatteita ja sensemmoista puuhaillut. Ja hyvin tuo oli tuntunut käsistään tekevältä ja muutenkin laatuihmiseltä. Nyt oli pantava kuulutuksiin ... mutta se ihme, missä se nyt virkaili.
Ja kun sitä paitsi hän itse kuuli koulussa laulettavan lauluja, joissa ei edes sävelkään ollut semmoinen kuin virsissä, joita kirkossa ja Korhosen Kustin seuroissa laulettiin, niin tuntui se Hannan mielestä aivan todelta mitä Jukke oli hänelle päähän iskettänyt.
Haastelu kävi hiljaiseksi ja harvemmaksi, työ jatkui yhä uutteruudella ja hartaudella. Kustin ääni vain enää kuului kaikkialle ja hän se vielä tuontuostakin heläytti laulun, milloin rakkaudenlaulun, milloin sotalaulun. »Vilu on niin vihava rakkaus on lämmin, milloin lienee kullan kämmen korvan alla lämmin.»
Samassa tuokiossa sanoi hän sydäntä särkewällä wärisewällä äänellä: "Woi, woi! Woi sitä kylmää huonetta! se ryöstää meiltä Kustin." Se oli lastansa sääliwän, lastansa rakastawan hellän äidin unessakin olewan hellän huolen hätä=ääni, joka tunkeutui korwiimme ei, sydämeemme se tunkeutui. Me tunsimme tuon säweleen merkityksen, tiesimme, tunsimme sen, että se lähti äidin sydämestä.
Päivän Sana
Muut Etsivät