United States or French Guiana ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Jalopa sinä Jumala, Kosk'et arvata osaja, Kenen lyötynä kädellä, Keltä kärsit korvapuustin." Läksit juuttahat levolle, Maata mielellä hyvällä, Saatua Jumalan surman. Aivan aamulla varahin. Jällen yhtehen tulevat, Päättävät pahimman neuvon, Väärän tuomion varustit: Herran käydä kuolemahan, Viattoman vaivan ala, Ripustettaa ristin puuhun. Loppu juutasten lakihin, Päätös neuvohon pahahan! Luku XI.
Viijan sydän vähän hytkähti ja tuntui mieli hieman nololta, kun hän meni tädiltään kysymään lähdön lupaa. Pahahan se on olla menemättä, kun on asiata, mene vaan, sanoi Reeta. Eikö se Liisakin joutaisi? kysyi Viija. Eipä se oikein joudakaan ja tokko tuo ehkä... Reeta yritti sanoa, että ehkä ei kelpaisikaan kärryihin, mutta heitti kesken lauseensa.
Vihainen Jumalan vitsa Lyöpi syntiset sydämmet, Kadottaa katumattoman, Viepi piinahan pahahan, Huolen kanssa helvettihin: Tuiskava tuli punainen, Kuumat hiilet helvetissä, Sauvu lähteepi sakea, Pahat kulkevat kipinät; Pistävät madot purevat, Kipu suuri kärmehistä, Vaivaapi vilu väkevä, Nälkä tuskan näyttäneepi, Jano julma näännyttääpi, Paksu peljättää pimeä; Ajat kaikki kauhistaapi Huuto henkien pahojen.
Jos nyt tahot tarkimmasti Osata oikein eleä, Niin viero viinaa esinnä, Sekä karta karvahia, Ole viinalle vihainen, Heitä pois lihan hekuma, Vältä syntiä syviä, Tee jo kelpaava katumus, Armon aikana aloita. Vihainen Jumalan vitsa Syöpi syntiset syämmet, Kaottaa katumattomat, Viepi piinahan pahahan, Huolen kanssa helvettihin, Juoma järvestä pahasta Tuoahan tulikivinen.
Viimein suuresta surusta, Aivan ilman lohdutusta Käypi sinne, käypi tänne, Vaan ei löytäne lepoa: Sylen siimoa sivalsi, Köyttä kolme kyynärätä, Sitoi oksahan ylähäs, Pani puuhun korkeahan, Solmes sormilla omilla, Puolen nuoroa puneli Kaksin kerroin kaulahansa. Tahtoi vältteä surua, Vasta vaiva alkaneepi; Ruumis rippui korkealla, Sielu painuupi syvälle, Piinapaikkahan pahahan.
Tuon kuultuansa sieppasi ystäwäni waimo pikku Kustinsa syliinsä ja suuteli häntä tulisella äidin rakkaudella ja innolla, ja sano: "Pahahan se on, hywin paha, kun tämä huone on niin kylmä, mutta kyllähän me tässä tulemme Kustin kanssa aikaan, kun suojelemme hywin itsemme." Sen sanottuaan waipui hän ajatuksiinsa ja katsoi ikäänkuin surumielellä wakaisesti lastaan.
"Pahahan se on, kowin paha, kun tuo poika=rukka tuli noin onnettomaksi; mutta me emme saa häntä heittää wielä nytkään auttamatta, sillä hän on meidän lapsemme wielä sittenkin. Meidän welwollisuutemme on kokea auttaa häntä ylös siitä tahrasta, johon hän on itsensä upottanut, ja toiwoamme emme saa wielä nytkään heittää.