United States or Svalbard and Jan Mayen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sekin saattoi sydämmen vähän arasti sykkimään, kun oppaan sanan mukaan pian olisimme perillä Lusman kylässä suuren Tuulijärven rannalla. Tällaisen taipaleen takana oleva matkamme määrä alkoi näyttää jonkinlaiselta satumaiselta maailmalta, ja yhtäkkiä rupesi meitä arveluttamaan, mitenkä siellä otettaisiin vastaan, kun sinne saapuisimme, ja miten siellä osaisi olla, kuin eleä.
Waan juopuneenapa mies on mieltä wailla ja woipi helposti yhtyä senlaisiinki seikkoihin, joista saapi ikuisen turmion nimellensä, arwollensa, elollensa ja kunniallensa, taikka joutuu raskainten rankaistusten alaiseksi. Paras on sentähden ottaa korwiin runoniekan opetus, joka sanoo: "Jos nyt tahdot tarkemmasti Osata oikein eleä, Niin wiero wiina peräti, Sekä karta karwojansa.
Mikäs meiän neitosien, Mikäpäs tytön minunki; Kun tunnen tuten eleä, Sekä kasvan kaunihisti, Kulkevi sana kylälle, Tieto toisehen talohon, Naivat sulhot naapurihin, Ottavat omille maille, Oman pellon pientarelle, Ison ikkunain näylle.
Valkialla päivälläkin ja vielä enemmin sitä ennen ja jälkeen laukeilin kellahtelin monta kertaa, sillä nuorta liukasta lunta oli satanut ja lapikkaat, jotka te'etin matkakseni ovat liukkaalla hankalammat kuin tavalliset saappaat. Jo minäkin sain "pitkin päätäni pidellä, miten olla kuin eleä", jos lapikkaat kaiken talvia näin liukastaavat. Eipä kuitenkaan ole liukastaneet.
Vieras sanoi: "Te voitte varmaan antaa mulle hyviä neuvoja, miten olla, kuin eleä; minä olen täällä niin peräti äkkinäinen." "Sen minä voin hyvin arvata," virkkoi kreikan-uskoisten opettaja, "minäkin saavuin tänne vaan pyhän sinodan määräyksestä, enkä tuntenut yhtään sielua.
Hän oli ensikertalainen, ja herrain päiville lähtiessään hyvin huolissaan siitä, miten olla, kuin eleä. Meni sitten ennen lähtöään kysymään neuvoja rovastiltaan. Rovasti tiesi neuvon: »Kyllä sinä siellä toimeen tulet», lohdutti hän, »kun kuuntelet sitä miestä, joka kaikki tietää.
Vastakohtana tälle tulevan rakkauden toivolle on Ilmarisen suru kadonneesta rakkauden-onnesta: Sanoi seppo Ilmarinen: »En tieä poloinen poika, Miten olla, kuin eleä; Istun yön eli makoan,
Pyhä ei kiellä pyytämästä, Sapatti samoamasta; Aina antoi armoluoja, Lupasi hyvä Jumala, Pyhänäki pyytäjälle, Arkena anelijalle. Hyv' on olla hympyrällä, Lysti lyngällä eleä Kyllä lynkä linnun saapi, Kampura kalan vetävi; Ei sitä sotahan vieä, Ei tahota tappeluhun. Minun lauloa pitäisi.
Kirjoittelee talonpojille suplikeja ja valituksia, neuvoo vouteja, miten olla kuin eleä, paljastaa maanmittarien kolttosia, kuljeksii kapakoita myöten, pitäen seuraa ja kemuja kestikievareissa pikku-porvarein ja renkien kanssa. Ei siinä kunnian kukko laula.
Kotiin tulleen vastaan-ottaa Wäinämöinen kahdella kysymyksellä: miksi veli on niin synkällä mielellä, Pohjolasta tullessansa, ja miten Pohjola elävi? Silloin syöksee Ilmarisen mieltä painava tunne ilmi hillitsemättömällä voimalla tuossa katkerassa vastauksessa: Mi on Pohjolan eleä, Kun on Sampo Pohjolassa! Siin' on kyntö, siinä kylvö, Siinä kasvu kaikellainen, Siinäpä ikuinen onni!