United States or Laos ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuin en vastannut, hän katsoa tuiotti minuun hetkisen, tunsi minut viimein, nousi seisomaan ja ojensi kättä. "Vai olet tullut?" hän virkkoi. "Elina ?" kysyin tuntui ikään kuin tukehtuisin ennen kuin saisin kuulla vastauksen. "Niin, täällä on ollut tautia ja sairautta sen jälkeen kuin läksit", Holt vastasi ja pyyhkäsi kädellään silmiänsä; "olemme kaikki valvoneet, tuntuu vieläkin ruumiissani".
Joosefi jalo saneli, Maarialle muistutteli: Pitäis mennä Bethelihin, Ala arvion asua; Valmistit vaeltamahan. Läksit kahden kulkemahan. Joutuupi Jumalan äiti Betlehemin pellon luoksi, Kulki kohta kaupunkihin; Vaan ei tuttane tuvissa, Kammioihin käskettäne, Ei suoda siaa salissa.
Olen seurannut syrjästä askeleitasi aina siihen saakka, kun kotiisi läksit, ja päättänyt odottaa Sinua siksi, kunnes kaikki toivo on mennyt. Pidän omantuntoni velvotuksena juuri tänä hetkenä sanoa että näin on ollut, tietääksesi ettei tämä kirjeeni perustu mihinkään kauniisiin toiveisiin tai tietämättömän luuloihin, vaan vakavaan selvyyteen siitä, mikä minua Sinun kanssasi odottaa.
"Eikö sinulle, Marcus, vain voi tapahtua jotakin pahaa, kun läksit Antiumista Caesarin tietämättä?" kysyi Lygia. "Ei, rakkaani," vastasi Vinitius. "Caesar lupasi kahdeksi päiväksi sulkeutua huoneeseensa Terpnoksen kanssa säveltääkseen uutta laulua. Hän tekee usein sillä tavalla ja silloin hän ei ajattele eikä muista mitään muuta.
Yksinäni vaan olen kuitenkin nyt tässä maailmassa.» «Eeva! sinä kohtelet minua väärin ja pahasti! Tiedäthän hyvin etten milloinkaan ole rakastanut ketään niin paljon kuin sinua. Minä surin ja ikävöin paljon kun läksit luotamme ja minusta tuntui koti sen perästä niin autiolta; mutta minua lohdutti ajatus: Eeva palaa pian kotiin!
»Täst' saat suuparkain, kosk' vielä mukaan läksit, saat sinä sitten janoo nälkää nähdä, kun minusta aika jättyy», virkkoi Jussi ja ryyppäsi. »Ha' han petaalt?» kämäytti kysyä muuan narikkaeukko toiselta, joka oli kahvin antanut. »Näi», oli tämän lyhyt vastaus. »Maksakaa kahvit», alkoivat eukot Jussille.
Ja sinä otat minut kokonaan ... niinkuin silloin sinä kesäiltana, kun sinä Kohisevasta läksit...! Ja minä saan sinut kokonaan ... ja kuuletko Olavi silloin minä saan senkin... sen, jota ilman minä en voi elää...!» Mökin seinähirret huokasivat syvään: »Sen sinä oikein sanoit, siitä se riippuu. Kirsi ja sammal me ne kyllä tunnemme!» 28. EL
ESKO. Sitä sinun ei tarvitse, vaan sano, että läksimme Karrista vähän ennen kuin minä ruokapöydän nuriin viskasin. MIKKO. Ole sitten olevanas äitis ja kysy minulta milloin jätimme Karrin. ESKO. Mikko Vilkastus, koska läksit poikani, Eskon, kanssa Karrista? MIKKO. Me läksimme vähän ennen kuin Esko ruokapöydän nuriin viskasi. ESKO. Mikko, tässä ei ole pilkan paikka.
ELIN. Voi, voi, Sylvi, olisitpa nähnyt, kuinka ihastunut hän oli Kariniin, sitten kuin sinä läksit. Ja tiedätkös mitä? Saanhan kertoa sen Sylville, Karin? KARIN. Ei, elä viitsi! ELIN. Kyllä minä kumminkin kerron. Ei Sylvi sitä etemmäksi vie. Tiedätkös, hän melkein teki rakkauden tunnustuksen Karinille, siinä kun he kotiljongia tanssivat. SYLVI: Loruja! ELIN. Ei, ihan totta saat uskoa minua.
Vanloo tunsi hempeän käden koskettavan kättänsä ja kuuli viehkeän äänen kuiskaavan: Aarno, minä olen sisaresi Elli... Elli, jota kannoin sylissäni, kun sinä läksit isäsi majasta, sanoi Inkeri. Elli, sisareni! huudahti Vanloo ja nosti hänet syliinsä. Elli kiersi kätensä hänen kaulaansa, ja sisarusten huulet yhtyivät suudelmiin.