United States or Kazakhstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Lapseni, Nydiani, sinä et vielä tiedä, mikä onni sinua odottaa. Hän on ystävällinen ja lempeä ja vieno kuin keväänhenkäys. Hänestä tulee sinun nuoruutesi sisar hän osaa arvostella sinun suuria kykyjäsi hän osaa rakastaa sinun yksinkertaisia sulojasi niinkuin ei kukaan muu, sillä hänellä on itsellä samaa. Itketkö vielä, lapsi rukka? En tahdo sinua pahottaa. Etkö halua tehdä minulle mieliksi?»
Emo estellä käkesi, Varotella vaimo rukka: "Ellös menkö niille maille, Ruotsin rohkian tiloille, Suurille sotakeoille, Miesten tappotanterille!" Iivana iso isäntä, Meiän kuulu kullan solki, Toki mietti mennäksensä, Lähtiäksensä lupasi. Jalan kenki kiukahalla, Toisen lautsan partahalla, Pihalla kävysteleksen, Veräjillä vyötteleksen. Latoi laivoja lähelle, Suoritti sotavenoja.
Bill rukka huomasi pian kotinsa liian täydelliseksi ja tarvitsevansa asumista ja olemista varten toisen talon, sillä talon ja kodin välillä on suuri eroitus.
He antavat hänelle niin paljon neuvoja ja sälyttävät hänen päällensä niin raskaan taakan, että tyttö rukka on nääntyä, hän onkin jo ihan laihtunut ja sairaan näköinen. Sitten asuu Saara täti meillä ja vahtii koko taloa kuin poliisi; on siinä ihmisparka ihan helisemässä.
Kyll' oot saanut, orja raukka, Istua pahemmallaki, Orjuuessa ollessasi, Käyessäsi käskyläisnä Istua kovalla puulla, Sekä muuten seisoa'ki." Tuotihin hopiatuoppi, Kultakannu kannttihin, Mettä, hunnaa sisässä, Olutta hyvännäöstä: "Juo'pas tästä orja rukka! Kyll' oot saanut, orja rukkai Juoa vettäki joesta, Orjuuessa ollessasi, Käskyläisnä käyessäsi Juoa suolta suovesiä, Taetvettä tanhuista."
Repo rukka, raukka poika, Jo tuli takaisin tuolta, Vaaran vaskisen takoa, Toi sanoman tullessansa: "Siitä meille tähti nousi, Uusi tähti taivahalle, Kun syntyi Jumalan poika, Aukesi ylinen armo.
Rengill' ei ole rekiä, Eikä orjalla oritta; Rek' on rengillä matala, Kasakalla kaiat laiat Matala monen ajoa, Kaita kahen istuskella. Jo minä menen jonaki. Eläpä emoni rukka, Elä sie toru minua; Toru toista tuomoasi, Varo vaivan nähtyäsi, Jonk' oot tuonut tuhmemmasti, Kaihemmasti kasvatellut! Jo minä menen jonaki, Jo jonaki, jo kunaki, Renkipoikien remussa, Kasakkojen kainalossa.
Ei tieä emoni rukka, Ei tieä emo tytärtä, Miss' on piika pillattuna, Emon tuoma turmeltuna: Tuolla piika pillattihin, Emon tuoma turmeltihin, Laitasaaren laitehella, Lehtovaaran liepehellä.
Viion leski lähti ja tuumi, mitä olla mahtoi oikein Liisan puhe ja hommansa. Ei se aivan alutonta ole, vaikka taas toisekseen ajatteli: saattoi sittenkin olla vain jotain puheenjatkoksi. Liisa rukka kun koettaa jos jollakin tavoin saada iloisen ja kevyemmän puolen elämästä esille, vaikka se ei aina onnistu! Huono juttu tämä sellaiseksi oli.
Hoh-jaa, jos sekin koettelemus hänellä vielä olisi kestettävä että Liina rukka häneltä otettaisi pois, niin ei hän sitäkään nurkuisi. Nöyrästi hän koettaisi sen kestää. Lehtorin silmät kostuivat ja hän istautui uudestaan kiikkutuoliin. Sikari alkoi jo loppua. Jopa taisi olla aika mennä levollekin. Pääkaupungissa tuli niin kauan valvottua. Mutta eihän sitä aina ole semmoisia juhlia, kuin tänään.