United States or São Tomé and Príncipe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Astui päivän, astui toisen: päivänäpä kolmantena jo näkyvi Pohjan portti, kivikummut kuumottavi. Ensin huuti huikahutti tuolla Pohjolan joella: "Tuokatte venettä tänne joen poikki päästäkseni!" Kun ei huuto kuulununna eikä tuotuna venettä, keräsi kekosen puita, kuivan kuusen lehväsiä; teki tulen rantaselle, saavutti savun sakean. Tuli nousi taivahalle, savu ilmahan sakeni.
Usein täytyy laulajalla tyhjemmästä jutun juosta. Jutun juosta, innon palaa, sauhun nousta taivahalle. Sauhun, niin sen nousta täytyy vaikk' ei oiskaan tulta alle. Niinkuin kerran Aabelilla, niin nyt nouskoon sauhu musta, julistakoon kynäveitsen korkeata kutsumusta. Jos sun kynäs tylsyneepi, älä tuota huoli surra äkkiä se terotetaan kun on puukko millä purra.
Hiljaa sielu huo'ahtaapi, Hiljaisesti naurahtaapi Povi neitosen. Hiljaa vaan! Hiljaa sydän sykkäileepi. Hiljaa aate kierteleepi, Tunne tulta lyö; Hiljaa silmä tähystääpi, Hiljaa sieluun kuva jääpi, Hiljaa kuluu yö. Hiljaa vaan! Hiljaa ääni huokauksen, Hiljaa henki rukouksen, Hiljaa aate maan, Hiljaa nousee taivahalle, Hiljaa vuotaa maailmalle Armo, siunaus. Nimipäivänä.
Minä katselen illan taivasta ja muistelen tyttölasta. Minä tahtoisin, tyttö, sun temmata pois turhasta maailmasta. Sulle tahtoisin keväästä laulella ja kertoa taivahasta, yön tähdistä, päivän paisteesta ja kaaresta korkeasta. Minä tahtoisin, että sa kaipaisit mun kanssani korkealle! Ja että sä uhrata tahtoisit mun kanssani taivahalle elos nuoren kukkaset kaunihit, et turhalle maailmalle.
Pieni päivyen murunen, kuun on välkettä vähäsen laula Lapin taivahalle. Tyhjään tyytyy kivi keolla, laihempahan lappalainen." Tuopa tietäjä tosien, Repo tietäjä tosien, valjasteli varsojansa. Itse pulkkahan rupesi, asetaikse ahkiohon, ajoi päivässä yhessä Turjan tunturin laelle. Raksahutti rumpuansa poronkoivella kovalla, kalahutti kalliohon miekalla tuliterällä.
Eikö koskaan anteeks suone Suomen heimo sortajalle, päälle unhon lunta luone, jos hän menee maankin alle?» Huutaa maalle, taivahalle! Eipä mielly mielen lepo. Vastaa kaiku: »Maankin alle!» Rientää Hurtan hurja hepo rintaa vaaran pilvipäisen niinkuin tuima pohjatuuli; hyyssä hapset urhon jäisen pakkasessa partahuuli.
Tokko tietäisit sanoa, Mistä meille tähti syntyi, Uusi tähti taivahalle." Tuon paimo sanoiksi virkki: "Jopa tieän, jotta tunnen; Siitä meille tähti syntyi, Uusi tähti taivahalle, Kun on syntynyt Jumala, Yliarmo auennunna." "Miss' on syntynyt Jumala, Yliarmo auennunna?"
Mä tunnen sääliä Ja enemmän mä tunnen kuumuutta Ja tuskaa sanatonta rinnassani, Nähdessäni tuon vaimon vaikeroivan Viel' enemmän! mun täytyy tunnustaa Sen taivahalle tunnen lempeä, Suloista rakkautta Ah! Mut kauaks jo Uskalsin harpata. Nuo haaveksii Molemmat niinkuin toista maailmaa Tavottaen. Mut edell' ehtiä Mun täytyy suuren kuninkaani luo Totuuden maahan. Kävelee yhä aatoksissaan.
Tähdet syttyi taivahalle, syttyi iäis-aatteet ihmissydämissä, ja ma kuulin koskein kuorolaulun pyhän virran pyörtehiltä soivan: »Suuri, suuri, ankara on Aika. Maailmoiden mahtaja sa olet, kun sa mylväiset, niin vuoret murtuu, kun sa henkäiset, niin hirret hajoo, pysyväinen vain on pyhä virta, iäinen vain ihmishengen kaipuu.» Tuo Imatra, immyt sorja, oli kaunehin neitoja Karjalan maan.
Mene tuuli tuonnemmaksi Ylitse meren yheksän, Sukuhusi, syntyhysi, Heimohon, perehesesi, Puhu puut lehettömäksi, Rauta ruostehettomaksi, Kanervat kukittomiksi, Heinät helpehettömiksi; Tahi nouse taivahalle, Ylös pilvihin ajaite.