United States or Laos ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Mustaa minunkin olisi", vastasi repo, "vaan minä jauhoni pesin joessa tuolla, niin sen kautta tuli minun puuroni näin hyvää ja kaunista." Karhu, tämän kuultuaan, päätti hänkin pestä joessa jauhonsa ja kulki sitä tehdäkseen joen rannalle; mutta kun siinä jauhonsa veteen hajoitti, niin joki vei ne myötänsä, ja siihen meni puuroaineet iäksi päiväksi. Paljoa paremmin tuskin kävi hukallekaan.
Tästä kummastuen kysyvät revolta: "Miksikä sinun kivesi panee 'jyrin, järin' jauhaissansa ja meidän panee 'tissis, tassis?" "Pankaatte hiekkaa kiven silmään, niinkuin minäkin", vastasi repo, "niin panee kivenne samalla lailla, kuin minunkin."
Ei susi sanoa saata: lammaskarjahan katosi. Kukas sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan neien kuuluhun kotihin, kaunihisen kartanohon? Repo sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan! Ei repo sanoa saata: hanhikarjahan katosi. Kukas sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan neien kuuluhun kotihin, kaunihisen kartanohon? Jänö sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan!
Repo juosta reyätteli, Pitkin vuorta voivotteli; "Riu, rau, repo rukka! Miss' olit tämän kesyen?" "Jumalalla paimenessa, Karjalaisna kaikkivallan." "Saitko paljo palkastasi Jumalassa oltuasi?" "Kuusi poikoa poloinen, Sikiöitä seitsemisen." "Miss' on poikasi poloisen, Kussa tyrmän tyttäresi?"
Sen nahka on arvokas, siitä kun saapi hyviä matkaturkkeja y.m. Hukka, karhu ja repo. Kerran hukka kulki kotiinsa Ilvolan taustalle. Sinne oli repo ja karhukin keräytyneet, ja heidän yhteinen ohrahuhtansa kun oli paraiksi joutunut, niin käytiin korjaamaan eloja.
Pieni päivyen murunen, kuun on välkettä vähäsen laula Lapin taivahalle. Tyhjään tyytyy kivi keolla, laihempahan lappalainen." Tuopa tietäjä tosien, Repo tietäjä tosien, valjasteli varsojansa. Itse pulkkahan rupesi, asetaikse ahkiohon, ajoi päivässä yhessä Turjan tunturin laelle. Raksahutti rumpuansa poronkoivella kovalla, kalahutti kalliohon miekalla tuliterällä.
Vaikka näin oli ruumiinsa rikkonut, ei kuitenkaan rohjennut haaskalle jäädä, vaan pakeni peloissaan koko paikalta, ja niin jäi härkä revon ja kissan syötäväksi. Harakka, varis ja kettu. Repo metsää kävellessään keksii eräässä kohden puun, jossa harakalla on pesä ja pojat. Mikko, mielevä mies, asettuu kohta puun alle siihen ja alkaa sitä joka puolelta tarkkaan katsella.
Nytpä tiiän tämän tietoni lisäksi, Turjan on ollut tunturissa emon auringon asunto ennenkuin Kalevan miehet päiväkultamme varasti. Siellä tunturin sisässä päivän kullat, kuun hopiat monet on jälellä vielä. Siitäpä sininen sähkö tuiman tunturin laella." Lausuit kurjat lappalaiset: "Oi on ukko, kaunis ukko, Repo, tietäjä tosien, tule meille tuntijaksi, pääy päivän päästäjäksi.
Mikä mies, mikä asia?» Sanoi seppo Ilmarinen: »Mikä lienen miehiäni! Liekö sotka suolle saanut, vai rauku vesirajahan, ilves tehnyt iljenelle, suokurki sulalle maalle oon emoa etsimässä, taattoa tavottamassa.» Repo vastahan remahti: »Ei ole sukua sulla tämän ilman kannen alla!
Tästä ihastui harakka, luullen vallan viisaasti tehneensä, kun siten muut poikansa revolta säilytti; mutta toisena päivänä tuli repo jälleen ja asettui taas puun juurelle. "Mitäs siinä istut?" kysyi harakka. "Katson tätä puuta suksekseni", vastasi repo. "