United States or Argentina ? Vote for the TOP Country of the Week !
Taon soljeksi toivoni kullan, katinkultani kauneimman, sydänhelmeni, lauluni helkkeen, teen solkisen soreimman. Se untesi ulpuja suojais, sulot varjelis valkoiset. Sen suullesi suutelen hiljaa. Toki tuosta sa heränne et? Oi, muistatko vielä sen virren, jota lapsena laulettiin, kun yö liki ikkunan liikkui se virsi se viihdytti niin.
Toisia vihollislaumoja samosi maitse etelästäpäin Isokyrön tappelun jälkeen. Mutta kaupungin varakkaimmat porvarit keräsivät kaiken hopean ja kullan, mikä sodasta oli heille säästynyt, ja menivät sen kanssa lähenevää vihollista vastaan eteläpuolelle siltaa. Naapurikaupungin Pietarsaaren asukkaat, jotka eivät ryhtyneet tähän varokeinoon, saivat kohta sen jälkeen nähdä kaupunkinsa porona.
Vasta kun maissivainiolla oljet olivat valkoisen ja harmaan kirjavat ja kurpitsat kullan keltaiset, kun tatarsarka oli kirkkaan ruskea, kun vaahterain tulipuna metsän reunalla alkoi haalistua, silloin hän eräänä iltapäivänä myöhään palasi tavallisin hitain askelin, juuri samalla kun lehmänkellojen hidas tänk ä tonk alkoi mehevin äänin julistaa lypsyaikaa ja auringonlaskua.
Kullan keltaiset hiuksensa rippuivat yhtenä palmikkona hartioillaan. Soikeasti pyöreiltä kasvoiltaan loisti vielä lapsellinen viattomuus ja ruusun punaisilla poskillaan lepäsi naisellinen vienous ja hempeys, joka hiljaista surua osoittavain kasvon juonteiden kanssa yhdistyi viehättäväksi kainoudeksi.
Tuli siitä päivä toinen, Päivä toinen ja pahempi: Tuli hiiri, joi oluen, Tuli tauti, vaimon tappoi, Tuli susi, söi hevosen, Tuli poltti kartanoni; Jätti minun yksinäni, Niinkun poltetun petäjän, Tahi kun kuivan kuusen oksan, Tahi karsitun katajan. Sepä vasta kullan kulta. Isä kulta, äiti kulta, Mies kulta, heponen kulta Korpin kulta kumpanenki.
»Ja jos Manan lapset lauloi, laulakohot maahan munki, ja jos kuolo kullan kauloi, löydän sulhon surmatunki, tulen, tunnen metsät sankat, kussa kukkii kuolon niini, väännän sieltä vaulat vankat, nidon niillä kullan kiini.» Kuuluu jälleen kosken pauhu, kierretähän lehtosaari, näkyy niemen takaa sauhu, kohoo kaunis taivaan kaari.
Jotain hämärää aavistusta Sajaanin vuorenrinteiden viljavuudesta, seudun sinisestä taivaasta ja ihanasta luonnosta kuuluu olleen, ja "kullan ja vihantain metsäin" toivossa jätettiin vanha kotiseutu sekä tultiinkin onnellisesti Minusinskiin.
Siis lähettää hän muutamain päiväin perästä lähettiläitä paljon kullan ja hopean kanssa Romaan, ja käskee näiden ensin runsaasti lahjoa vanhoja ystäviä, sitten hankkia uusia, ja vihdoin arvelematta lahjoilla valmistella ketä suinkin voivat.
Iivana iso isäntä, Meiän kuulu kullan solki, Murti suuta, väänti päätä, Murti mustoa haventa, Työnti kirjan kiirehesti, Paperin pakon perästä: "Onko linnassa lihoa, Onko voita volmarissa, Ilman härän iskemättä, Suuren sonnin sortamatta, Iivanalle iltaiseksi, Venäläiselle veroksi?"
Freedrik, jolla oli luokallaan paljo luettavaa, istui kuitenkin mieluummin pari tuntia illalla valveilla, kuin antoi herättää itsensä aikaisin aamulla, sillä hänen oli vaikea uskoa, että pimeällä syksylläkin "aamuhetki on kullan kallis". Viikko kului ahkerassa lukemisessa, kunnes lauantai-ilta joutui, jolloin pyhäpäivän lepo oli edessä.