United States or Greece ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se oli häväistys, jota ei muu kuin veri voinut pois huuhtoa! Lemminkäinen Murti suuta, väänti päätä, Murti mustoa haventa; Veret vierähti pahaksi Poloisilta poskipäiltä. Paikalla jättää hän työnsä kesken ja varustaa itsensä kiireesti toiselle Pohjolan retkelle. Turhaan koettaa äiti taas varoittaa, evätä hurjaa poikaansa; hän huomauttaa: »Ei sua kutsuttu sinne, Ei tarkoin tahotakana!»
Tuop' on tuolta vastoavi, sanan virkkoi, noin nimesi: "Ollevi talossa tässä tannerta orosen olla. Eikä kielletä sinua, jos olet siivolla tuvassa, oven suussa seisomasta, oven suussa, orren alla, kahen kattilan välissä, kolmen koukun koskevilla." Siinä lieto Lemminkäinen murti mustoa haventa, kattilaisen-karvallista.
Iivana iso isäntä, Meiän kuulu kullan solki, Murti suuta, väänti päätä, Murti mustoa haventa, Työnti kirjan kiirehesti, Paperin pakon perästä: "Onko linnassa lihoa, Onko voita volmarissa, Ilman härän iskemättä, Suuren sonnin sortamatta, Iivanalle iltaiseksi, Venäläiselle veroksi?"
Nauroi naiset Lemminkäistä, piiat pisti pilkkojansa, kun ajoi kummasti kujalle, kamalasti kartanolle: ajoi korjansa kumohon, veräjähän vierähytti. Siinä lieto Lemminkäinen murti suuta, väänti päätä, murti mustoa haventa. Itse tuon sanoiksi virkki: "En ole tuota ennen nähnyt, en ole nähnyt enkä kuullut naisen nauravan minulle, piian pilkkoja suannut." Mitä huoli Lemminkäinen!
Hänen tahtonsa annettiin tapahtua. Ja miehet lähtivät hänen kerallaan, seuraten häntä eiliselle murhapoltto-paikalle, sillä sinne riensi Leena heti ulos päästyään. Kauniilta kajasti aamuauringon häikäisevässä valossa ihana ja mahtava koivumetsä, joka oli tulipalon vierellä ja jossa piili mies, joka eilisen tapauksen johdosta "Murti suuta, väänti päätä, Murti mustaa haventa,"
Minkä karvainen Lemminkäisen parta oli, sen näemme siitä, kun hän suutuksissaan »mursi mustoa haventa». Sama on myös vaatteuksen ja aseitten y.m. ulkoseikkain kuvauksen laita. Ilmarisen puku esim. tuodaan meille silmien eteen siinä tilaisuudessa, kun hän panee kappaleen toisensa jälkeen yllensä, hankkiessaan kosiomieheksi.
Matkalta väsynehenä seppo nukkuvi sike'in toinen naista naurattavi mieheltä unekkahalta. Siitä seppo Ilmarinen aamulla havattuansa murti suuta, väänti päätä, murti mustoa haventa. Sanoi seppo Ilmarinen, itse mietti, noin nimesi: "Joko luome laulamahan, laulan moisen morsiamen metsähän metsän omaksi vai vetehen veen omaksi?
Se korppi Kojosen poika Murti suuta, väänti päätä, Murti mustoa haventa, Veti virkkua vitsalla, Helähytti helmispäällä; Ajoa kahattelevi Noilla Pohjan kankahilla, Lapin synkillä saloilla; Niin tuli karhun jälille. Neiti korjasta kohosi, Alta viltin vyökkeleksen. "Mip' on juossut tästä poikki?" Karhu on juossut tästä poikki. Noin neiti sanoiksi virkki: "Voi minua kurja raukka!
Päivät kaiket kaarillasi, miekoillas minua kiusot, illanpa ihanan tullen kun huvia hiukan etsin, heti murtelet haventa sekä muutut muodoltasi kuin Herakles kaattuansa Erymanton villikarjan. En iloitse asehistasi. LEMMINK
Tulit pääni polkemahan, aivoni alentamahan! Ohrina oluet meillä, makujuomat maltahina, leipomatta vehnäleivät, lihakeitot keittämättä. Oisit yötä ennen tullut taikka päiveä jälestä." Siinä lieto Lemminkäinen murti suuta, väänti päätä, murti mustoa haventa.