Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. toukokuuta 2025
Iivana iso isäntä, Meiän kuulu kullan solki, Siitä suuttui, siitä syäntyi, Kovin suuttui ja vihastui, Pani pyssyt pyykämähän, Umpiputket ulvomahan, Avokurkut ammomahan, Jalot jouset joikumahan, Alla Wiipurin vihannan, Alla suuren Suomen linnan.
Maallikoiden juomingeissa Nähtiin myöskin kirkon mies, Hänkin viinikullallensa Kyllä kulkuväylän ties. »Nyt me saamme, kullan veikot, Oikein herras-elämän, Paavi tuopi näyttämölle Oivallisen näytelmän. Lahkolaisten joukko kasvaa, Tuottaa kirkon turmion Paavi turvaa pannahansa, Laittaa polttorovion.
Ole sinä huoleti, Viulu-Mikko on paljon nähnyt maailmassa erottaa kullan hopeasta; tyttö ei myy rakkauttansa rikkauteen, ennen sinä mustasukkaisuudesta jätät hänen. Luota tyttöön!
Kullan pilveni, oi, elos aamuna tyynnä sä uinu!» Lauleli näin, mut vain eri ottein. Vaihtuvin aioin vaikeni laulu, ja taas nyt kehdon liepeä liike kuului vain sekä naksutus uuraan heilurikellon. Vihdoin uksi se ulvahtaa. Tuli lempeä sisko, herkkänä, huolissaan, surevalle jo lohtua tuomaan. Saapui hän hymysuin, mut syrjään jäi, muka suuttuin, kun hämy synkkä se vain sekä mykkyys kohtasi häntä.
Ken rehti-miesnä köyhyyttään on häpeissään ja mitä lie, se raukka, jääköön nöyrtymään! Ei, pystyyn pää, jos mikä lie! Jos mikä lie ja mikä lie, lie halpa työs, tai mitä lie! Vain kullan leima sääty on, mies kultaa on, jos mikä lie. Viis siitä, syökö kontistaan, on sarkainen, vai mikä lie! On houkka houkka loistossaan, mut mies on mies, jos miten lie!
Hän ei ollut aivan kaukana minusta, ja ilma oli kylliksi kirkas, voidakseni nähdä hänet selvästi, sillä taivaan kullan kirkkaus oli yksin pohjana tälle kookkaalle olennolle. Hän oli heittänyt pois päällysvaatteensa; leveät liinaiset hihat roikkuivat ulos hartioilta ja loistivat valkoisina minun silmissäni, jo selässä killuivat pitkät palmikot puoleksi hajallaan.
Voi, kun loit minua, Luoja, Kun et luonut lentäväksi, Kotkana kohoavaksi, Lintusena liikkuvaksi! Oisko linnun lentoneuvot Kohottimet kotka-linnun, Saisin siivet hanhoselta, Kurjelta kulettimensa; Sitte siiville rupeisin, Lenteleisin, liiteleisin Kulkisin ma kullan maalle, Asunnoille armahani.
Joka on heikko, sitä kokekaamme auttaa.» Näin Toivosen puhuttua kaikki ne kaksi neljättä talonisäntää astuivat toinen toisensa perästä hänen tykönsä, ojensivat hänelle kätensä yli pöydän ja siellä olevan kullan, ja sanoivat kukin: »Minä tahdon.»
Vaatetta kähyripäälle, Posteet siliäpäälle; Minun miilo kullalleni, Sille sulkkuiset perinät Minä itse ruskia, Minä itse valkia, Minä kaunis ja ihana, Miilo kullan viereen. En kehannut kieltää. Oli joulu joutumassa, Tahvanus tavottamassa, Panin tynnyrin olutta, Puolen toista puolikkoa; Toivoin kultani tulevan, Armahaiseni ajavan, Suu-verolle, muu-verolle, Juhlan suuren syönnökselle.
»Jos mä näkisin oman kullan kavahtaisin kaulaan. Palavalla sydämellä, niinkuin tuli taulaan.» »Anna minä nyt tulen soutamaan», virkkoi Erkki ja vaihdettiin sijoja. Monta kertaa he vielä saivatkin vaihtaa, ennenkun olivat Ontojoellakaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät