Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
»Tuo meille on mielehen!» joikuivat nuo joutsenet auringon kullan, »tuo varmaan on temppeli Vapauden, sen laatinut lapsi on mullan, se että ois merkkinä meillekin, mihin päätyä pilvien tieltä, kun Rakkaus korkein koskettaa polon pyydettä, miettijän mieltä.»
Heitti paitansa pajulle, hamehensa haapaselle, sukkansa sulalle maalle, kenkänsä vesikivelle, helmet hietarantaselle, sormukset somerikolle. Kivi oli kirjava selällä, paasi kullan paistavainen: kiistasi kivellen uia, tahtoi paaelle paeta.
Nyt hänen neuvons' oisi kullan väärtti; Vaikk' aistejani vastaan järki väittää, Ett'ei tää hulluutt' ole, mut vain erhe, On kuitenkin tää onnen äkkitulva Niin esimerkitön ja perusteeton, Ett' epäillä jo alan silmiäni Ja parjaan järkeä, jok' uskottelee, Ett' olen muuta kaikkea kuin hullu, Tai ett' on neiti hullu; mut jos niin ois, Ei taloaan ja väkeään hän ohjais, Ei käskyj' antais eikä määräis töitä Niin hiljaa, tyynesti ja vakavasti, Kuin mitä näkyy.
Sinne kullan saattaisin ma kurkihirren alle, Liedestä kun ensi sauhu nousis taivahalle. Ja kun sieltä oman kullan kirkkohon ma veisin, Kadehtien lintusetkin meitä katseleisi. Nurmen heinä helkkyisi ja kukat kumartaisi, Kumartaisi kukkaset ja tuomet tuoksuaisi. Oi, jos oisi, niinkuin muilla, mulla oma kulta, Vilisten kuin virran juoksu luistais aika multa. ARVI J
Pitkin päivää kävi puheellani suutareita, räätäleitä, kauppamiehiä ja ties mitä muuta väkeä, joilla teetin tahi joilta ostin miltä mitäkin kallista kalua, jalokiviä y.m. päästäkseni erilleni siitä kullan paljoudesta, joka oli siinä suuressa kaapissani; vaan siltä näytti kuin ei olisi paljoakaan vähemmiksi huvenneet kultaläjät.
Tuo talon vanha vaari On aika lipilaari: Illoin maata pannessaan Aapiskirjan kokonaan Lukee höplöttää. Aikaisin aamusella On taasen valvehella, Perkeleitä sadottain Vaimollensa heittää vain Ja maata kellittää. Neila löysi kullan toisen. Usein sattuu keito kukka Kalvehessa umpumaan, Samoin tekee Neila rukka Kaivatessa sulhoaan.
Somasti kiehtoilivat kullan keltaiset suortuvat pienillä, pyöreillä hartioilla ja leikitellen tepasteli ketterä jalka yli nurmen kukkais-pinnan. Kukkia hällä oli kädessään, kukkia pienonen vihko. Tuskin keksittyään kielosen tuossa, hän jo luokse luontelihe, sini-silmästä välähti riemun loistava säde ja käsi kukan juurehen kapsahti.
ett' ylpeästi muisto saa nyt, päivänään, sua osoittaa ja virkkaa: 'Katso maata, tuot' ihanaa, se hymyllään sai sankar'rinnan syttymään; ket' ei se lempeen saata! Hän kuoli eestä kullan tään.»
Toiselta puolen tulvivat mieleeni ihannemaailman ihanimmat aatteet; teki mieleni ruveta runoilemaan. Toiselta taas huusi kukkaroni: »rahaa.» Oo, tätä kurjaa maailmaa. Aatteiden täytyy väistyä tuon inhoittavimman aineen, kullan edestä. Ja kuitenkin, mitä on raha? Onko se mikään ihmiskäden kalliin tuote, jotta sen edestä kaiken maallisen kumartaa täytyy!
»Kristuksen morsian ei kasvatettu verellä mun ja Linuksen ja Kliton, sit' että käytettäisi kullan tekoon, vaan hankintaan tään elon autuahan on Sixtus, Pius, Urbanus, Calixtus verensä, kyyneleensä vuodattaneet. Mielemme ollut ei, ett' oikealla ois jälkeläisistämme ristin kansaa yks osa ollut, vasemmalla toinen;
Päivän Sana
Muut Etsivät