United States or Somalia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaan nyt Akhilleus palkinnot pani kiistämöjuoksun: maljan hohtavan toi, kuusmittaisen, hopeaisen, maljoja kauneimman maill' ihmisien asumilla; työ sepä Sidonian oli seppojen taitehikasten; toi meren siintelevän yli sen Foinikian miehet Lemnos-saareen; lahjaks sai Thoas siellä sen heiltä; vaan Priamon vesan sill' oli irti, Lykaonin nuoren, ostanut Patroklolt' Euneos, Iasonin poika; senkin Akhilleus nyt pani peijaiss' ystävän kalliin palkaks sille, ken juoksussaan nopeimpana joutuis, toisena saapunehellepa taas ison, uhkean sonnin; viimeisellekin viel' oli puoli talenttia kultaa.
Ja mutisten jotain valituksen tapaista hän hyväili lähinnä olevan sonnin selkää; se teki kokokäännöksen ja muut sonnit seurasivat sen esimerkkiä. Mutta kun he olivat kulkeneet seuraavan saran poikki, nousi hirvittävä mylvintä. Se oli sonni, jonka peitti tomupilvi. Se riensi molempia naisia kohti. Rouva lähti juoksemaan. Ei, ei! Ei niin nopeasti!
Paimenet kultaiset kera kulkivat, niit' oli neljä, koiria yhdeksänp' oli nopsia miehien myötä. Vaan jalopeuraa julmaa kaks etupääst' oli karjan riistänyt sonnin möyryävän; kovin mylvi se, konsa vei pedot saaliikseen; luo koirat kiiti ja miehet. Vaan pedot auki jo kiskaltain härän uhkean kyljet särpi sen verta ja söi sydämyksiä; paimenet turhaan huudoill' yllyttää koki nopsia koiria kimppuun.
"Laittakaa siitä minun isälleni rätinki", vastasi Conachar; "häneltä te saatte maksun runsaalla kädellä franskalaisen kultalampaan jokaiselta minun kauttani pilatulta nahalta, ja lihavan lehmän tai sonnin jokaiselta joutopäivältäni". "Käykää siihen kauppaan, Hanskuri vaari käykää siihen kauppaan", virkkoi seppä kuivakiskoisesti.
Vasemmalle erkanevan kujatien portin kulmauksessa kasvoi suuri veräjäkuusi. »Pidäs vähän!» huusi vanhin poika, heittäen sonnin ohjausnuoran Hannalle. Itse hän riensi kuusen luo ja kiersi poikamaisen vallattomasti molemmat käsivartensa sen ympärille. Kädet eivät ylettyneet yhteen. »Tules, Kalle», huusi hän veljelleen. »Saammeko edes kahteen mieheen siitä selvää.»
Ei se kuitenkaan olisi mihinkään kuulunut, eikä hän olisi ehkä kivuistaankaan välittänyt vaikka sarvia pakotti ja kylki oli hellänä, jos ei nöyryytys olisi tapahtunut kaikkien nähden, hiehojenkin, joiden herrana hän vielä viime kesänä oli ollut. Nekään eivät, ne kurjat pelkurit, enää tahtoneet tunnustaa vertaisekseen, vaan hakivat suuren sonnin suosiota.
Kun kohtasi lapsen, otti hän sen käsivarrelleen ja kertoi, että Karhu-Jooseppi Pietarin-Paavalin päivänä tulisi tänne, hän, joka oli voittanut suuren karhun ja pelastanut "Lampaan" isännän pienen Liisan pahan sonnin vallasta; silloin heidän oikein piti avata silmänsä ja katsoa kuinka kaunis, kuinka suuri hän oli semmoista ihmistä he eivät koskaan ennen olleet nähneet eikä semmoista maailmassa toista ollutkaan kuin Jooseppi!
Nämä lehmät eroavat huomattavasti tavallisesta ruotsalaisesta rodusta siinä, että ne ovat pienempiä, sarvettomia ja useimmiten aivan valkoisia. Tarinat mainitsevat, että asuinseudullaan Fryksdalissa Vermlannissa kuuluisa pahantekijä Häkkinen oli tuonut mukanaan seitsemän lehmää, sonnin, vuohia ja lampaita.
Martina katselee hämmästyksin hänen menoansa. Mitä tapahtuu Uotille? Hän katoo; neito kuulee hänen alaspäin virtaa huutelevan toisten lautta-miehien kanssa; senjälkeen tulee taas äänettömyys. Monena viikkona ei puhu Uoti sanaakaan Martinalle, hän tuskin tervehtääkään. Syksypuoleen syövät lehmät sonnin kanssa niitulla.
Se Harakkaniemen Kustihan niillä oli korvana, sanoi Jertta. Siellä Harakkaniemellähän niillä on kätkö. Siellä tapettiin lampaatkin ja sinne vietiin sonnin ja Tiistikin lihat ja nahat. Jyviä ne lienevät piilottaneet heinälatoihin ja mihin kaikkeen nuo lienevät panneet. Mutta miksikä ette sitä siellä sanonut? kysyi Ledenberg. Tappaneet olisivat minut, sanoi Jertta alakuloisesti.