United States or Canada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Neljäs kohtaus. CHRYSEIS yksin. Sitten ANEMOTIS. CHRYSEIS. Sentään sankari olet sa, aivan kuin Akilles, synkkä, murtava mustoa haveuta, myrskyn kieltä käyttelevä. Taas kuin Paris, taikamieli, lemmen leikkien kuningas. Kummallista! Kreikan urhot, Attikan sankarit soreat, joita ennen ma ihailin, kaikki heitin.
Tuop' on tuolta vastoavi, sanan virkkoi, noin nimesi: "Ollevi talossa tässä tannerta orosen olla. Eikä kielletä sinua, jos olet siivolla tuvassa, oven suussa seisomasta, oven suussa, orren alla, kahen kattilan välissä, kolmen koukun koskevilla." Siinä lieto Lemminkäinen murti mustoa haventa, kattilaisen-karvallista.
Lähe miekan mittelöhön, käypä kalvan katselohon!" Sanoi vanha Väinämöinen: "En noita pahoin pelänne miekkojasi, mieliäsi, tuuriasi, tuumiasi. Vaan kuitenki kaikitenki lähe en miekan mittelöhön sinun kanssasi, katala, kerallasi, kehno raukka." Siinä nuori Joukahainen murti suuta, väänti päätä, murti mustoa haventa.
Iivana iso isäntä, Meiän kuulu kullan solki, Murti suuta, väänti päätä, Murti mustoa haventa, Työnti kirjan kiirehesti, Paperin pakon perästä: "Onko linnassa lihoa, Onko voita volmarissa, Ilman härän iskemättä, Suuren sonnin sortamatta, Iivanalle iltaiseksi, Venäläiselle veroksi?"
Se oli häväistys, jota ei muu kuin veri voinut pois huuhtoa! Lemminkäinen Murti suuta, väänti päätä, Murti mustoa haventa; Veret vierähti pahaksi Poloisilta poskipäiltä. Paikalla jättää hän työnsä kesken ja varustaa itsensä kiireesti toiselle Pohjolan retkelle. Turhaan koettaa äiti taas varoittaa, evätä hurjaa poikaansa; hän huomauttaa: »Ei sua kutsuttu sinne, Ei tarkoin tahotakana!»
Se korppi Kojosen poika Murti suuta, väänti päätä, Murti mustoa haventa, Veti virkkua vitsalla, Helähytti helmispäällä; Ajoa kahattelevi Noilla Pohjan kankahilla, Lapin synkillä saloilla; Niin tuli karhun jälille. Neiti korjasta kohosi, Alta viltin vyökkeleksen. "Mip' on juossut tästä poikki?" Karhu on juossut tästä poikki. Noin neiti sanoiksi virkki: "Voi minua kurja raukka!
Minkä karvainen Lemminkäisen parta oli, sen näemme siitä, kun hän suutuksissaan »mursi mustoa haventa». Sama on myös vaatteuksen ja aseitten y.m. ulkoseikkain kuvauksen laita. Ilmarisen puku esim. tuodaan meille silmien eteen siinä tilaisuudessa, kun hän panee kappaleen toisensa jälkeen yllensä, hankkiessaan kosiomieheksi.
Tulit pääni polkemahan, aivoni alentamahan! Ohrina oluet meillä, makujuomat maltahina, leipomatta vehnäleivät, lihakeitot keittämättä. Oisit yötä ennen tullut taikka päiveä jälestä." Siinä lieto Lemminkäinen murti suuta, väänti päätä, murti mustoa haventa.
Nauroi naiset Lemminkäistä, piiat pisti pilkkojansa, kun ajoi kummasti kujalle, kamalasti kartanolle: ajoi korjansa kumohon, veräjähän vierähytti. Siinä lieto Lemminkäinen murti suuta, väänti päätä, murti mustoa haventa. Itse tuon sanoiksi virkki: "En ole tuota ennen nähnyt, en ole nähnyt enkä kuullut naisen nauravan minulle, piian pilkkoja suannut." Mitä huoli Lemminkäinen!
Matkalta väsynehenä seppo nukkuvi sike'in toinen naista naurattavi mieheltä unekkahalta. Siitä seppo Ilmarinen aamulla havattuansa murti suuta, väänti päätä, murti mustoa haventa. Sanoi seppo Ilmarinen, itse mietti, noin nimesi: "Joko luome laulamahan, laulan moisen morsiamen metsähän metsän omaksi vai vetehen veen omaksi?