United States or Micronesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Astui seppo allamielin, orvon virttä vieritellen: »Kun oisin syntynyt sudeksi, taikka karhuksi kasunut, oisi turkki tuulissäällä, koti ois kovalla säällä, kodissa korea liesi, liedellä punainen loimo, emo lieden liepehellä, minä itse emon sylissä ja minun sylissä onni!» Jo väsähti väki sepolta, uupui jo urohon voima, vaipui mies maan varahan, tuskissansa turpehelle, otsa suohon, suu norohon, rinta rimpeä halaten.
"Ennen neinnä ollessani, impenä eläessäni läksin marjahan metsälle, alle vaaran vaapukkahan. Kuulin Kuuttaren kutovan, Päivättären kehreävän sinisen salon sivulla, lehon lemmen liepehellä. "Minä luoksi luontelime, likelle lähentelime.
Hyväksi aikaa nähty kyhäellä On pienois-mailma suuren liepehellä. Tuoll' alastoinna noita-tyttöjä näkee Ja taiten verhottuna vanhaa vaimoväkee. Oo näille, ees mun vuoksi, kohtelias! On vaivas pieni, suuri nautintas. Hei! kuulenhan ... ne tanssii soitannolla! Kirottu kilkutus! vaan niin kai täytyy olla. Nyt tullos! Et saa jäädä syrjähän! Esihin ma käyn ja sunki esitän.
"Kyntämistä niin vaikeaksi työksi hoetaan" sanoi kerran pieni varsa "minä tässä olen kaiken päivän äitini kera vakoa kävellyt, en koko työtä minänä pidä". "Niin toki oletkin", vastasi emo, "kävellyt, et kyntänyt; siinä se erotus, lapseni". Vaivasen vara vedessä, toisen vaivaisen kylässä, autuahan aitassansa. Katso slku. n:o 71. Vaiva vaaralla eleä, vaiva vaaran liepehellä.
Paljo on hyytä Pohjolassa, jäätä kylmässä kylässä: hyyss' on virrat, jäässä järvet, ilmat kaikki iljenessä; hyiset hyppivät jänikset, jäiset karhut karkelevat keskellä lumimäkeä, lumivaaran liepehellä; hyiset joutsenet joluvat, jäiset sorsat soutelevat keskellä lumijokea, jäisen kosken korvaksella. "Hyytä kelkalla vetäös, jäätä reellä reutoellos tuiman tunturin laelta, vaaran vankan liepeheltä!
MARGAREETA. Niin, talous meill' on pikkainen Ja sentään runsas-toiminen. Meill' ei oo piikaa: yksin kudon, neulon, Lakaisen, juoksen, keitän, seulon; Sill' äiti on niin työteliäs Ja säntikäs. Ei pakko sentään ois näin elää hiljaa, Varoja kyll' ois herrastella; Isältä periytyi tavaraa ja viljaa Ja talo puistoineen tään kylän liepehellä.
Kun tuli tupahan kerran, Tuli kun tupakan katsku, Maikoi kun malinan henki. Parempi minun pysyä, Armahampi aikaella, Liepehellä liete'rannan, Kalarannan kaitehella, Kun sylissä tuhman sulhon, Miehen kalton kainalossa. Toivossaan pettynyt.
Käki kukkuu kultarinta vaaran vehmaan viertehellä, kukkuu huolet, kukkuu riemut, kukkuu haikeat halunsa; taikka lehdon liepehellä raksuttaapi laulurastas kuusen kukkean nenässä; joen suussa jouhisorsa, tavi rannan ruohikossa soittelevi soitintansa kilvan joutsenen keralla, joka seljän ulapalla leijuu ulpulumpeen lailla, kilvan angen allin kanssa, joka surkunuotillansa sekin luonnon kieltä soittaa.
Tuop' on impi, ilman tyttö, Kave luonnotar korea, istui ilman vempelellä, taivon kaarella kajotti pilvilinnan liepehellä, utu-uudinten takana. Lausuipa ulapan urho: »Istu impi korjahani!» Impi noin sanoiksi virkki: »Miksi neittä korjahasi?»
Laakson lehdon liepehellä Illalla kun käyskelin, Mulle immyt hertas, hellä Kuiski lemmen lausehin: Sydän mun Omas sun Ijät' ompi, sun! Kukkain keskellä sen kuulin. Linnut lauloi livertäin. Soidessa sirkkuin hymy-huulin Kultaseni kuiski näin: Sydän mun Omas sun Ijät' ompi, sun! Kulta kuiski. Tuulen henki Vieno hiljaa huminoi.