United States or Saint Helena, Ascension, and Tristan da Cunha ? Vote for the TOP Country of the Week !


Olen äitivainaaltani perinyt sen tavan, se se aina tunsi ruumiissaan ja näki unissaan niitä ennustuksia. Se on minullakin ikäänkuin jokin näkymätön henkiolento olisi aina mukana ennustamassa, välistä ihan vähäpätöisiäkin asioita. Jos lähden vaikka kuinka mieluisella ilmalla metsälle tahi kalalle ja jos se tulee menemään tyhjään, niin lähtiessä käy enne, että sieltä ei mitään saa.

Pikkuruisena poikanulikkana sai Eero usein seurata isäänsä, kun tämä lähti metsälle oravien ja metsälintujen ammuntaan. Setältään sai hän 10-vuotiaana vanhan ratsupistoolin ja sillä hän aloitteli metsästäjäuraansa. Ei hän muistanut koskaan otusta pistoolillaan osanneensa, vaan uutterasti hän tuhlaili ruutia isän ruutisarvesta ja riemuitsi pauketta kuullessaan.

Mutta vaikka sen enteen tunteekin metsälle tai kalalle lähtiessä, ei sitä tule totelleeksi, sitä lähtee vain koettamaan. Mitäs sitä silloin tuntee, kun lähtee pyyntiretkelle, jolta saa. Ei tunnu mitään salaista, on mieli keveä ja kiire lähtemään ja jo ensimäisen otuksen vilahtaessa näkee, että nyt on onni myötäinen.

Lyönpä vetoa, että huomenna olette terve; me lähdemme yhdessä metsästämään, varokoon karhu turkkiaan; olen onnellinen päästessäni metsälle niin kokeneen metsästäjän seurassa! Tavattoman pimeä päivä kevätpäiväksi... Ah, nyt pilkistää aurinko esiin... Mutta...

Jo antoi Panu voudin viereen asettuen merkin liikkeelle lähtöön, mutta silloin vaati Jorma miehet vielä pysähtymään ja kuulemaan vanhan Väinön karhuvirttä, jota laulamatta ei kenenkään pitänyt metsälle lähteä. Tyhjää lallatusta, joka ei mihinkään tehoa, virkkoi Panu. Jo on Panu tarpeelliset taiat tehnyt, ei tässä enää muiden tarvitse, säesti Ilpo.

Siellä saapi neito maata, Piika pitkähän levätä; Siell' on äiä äänetöntä, Paljo paksua väkeä, Lihavassa luumäessä, Kirkon kirjatun sivussa." Marjatiellä kaonnut. Marketta Materon neiti, Kylän kukka, koin koria, Läksi puolahan metsälle, Muulle maalle mustikalle. Päivän poimi puolukoita, Toisen muita mustikoita; Jo päivällä kolmannella, Ei tienyt kotihin tietä.

»Niinpä kylläkin, mutta nuo roomalaiset, jotka jäljittelevät esi-isiäni, tarttuvat kaikkeen niin kömpelösti. Metsälle mennessäänkin he kuljetuttavat orjillaan Platoa mukanaan, ja kun saalis on saatu, ottavat he kirjat ja kääröt esille, jottei hetkeäkään hukkaan menisi.

Päivän kolmannen perästä, Viikon päästä viimeistäki, Kohetitihen kuolemahan, Heittihen katoamahan, Sanoi kerran kuollessansa, Sekä virkki viertessänsä: "Läksin puolahan metsälle, Muulle maalle mustikalle; Sinne kana katosin, Sinne kuolin kurja lintu; Elköhön minun isoni, Elköhön iso kuluni, Sinä ilmoissa ikänä, Kuuna kullan valkiana, Kirvesvartta kirjotelko, Kaskimetsiä katselko, Miun kanan kaottuani, Linnun kurjan kuoltuani!"

Sitten nykäsi hän Maijaa ja Helkaa kyljestä, jotka pian nousivat ylös, pesten kasvonsa ja pukien päällensä, niinkuin emäntäkin. Sitte he ottivat rainnat kukin ja menivät lypsämään lehmiä. Sen tehtyä meni Helka ajamaan karjaa metsälle, jolla-aikaa emäntä Maijan kanssa toimitteli muita aamutöitä.

Rouhu koetti turvaantua tarkkaan luotikkoonsakin ja läksi metsälle, saamaan jotakin näljistyneen perheensä ravinnoksi. Koko päivän koetti hän etsiä saalista, mutta turhaan. Hän luuli vaan kovanonnen sattumaksi tuon otusten löytämättömyyden. Useana päivänä kävi hän peräkkäin metsällä, etsien saalista usealta suunnalta, mutta aina vaan turhaan.