United States or Christmas Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuop' on nuori Joukahainen sanan vastahan sanovi: "Jo nyt ammuin Väinämöisen ja kaaoin kalevalaisen, loin on merta luutimahan, lainetta lakaisemahan. Tuohon lietohon merehen, aivan aaltojen sekahan sortui ukko sormillehen, kääntyi kämmenyisillehen; siitä kyykertyi kylelle, selällehen seisottihe meren aaltojen ajella, meren tyrskyn tyyräellä."
Nousipa savu sakea, auer ilmahan ajoihe tuimilta tulisijoilta, varavilta valke'ilta: täytti puolen Pohjan maata, kaiken Karjalan sokisti. Kansa kaikki katsahtavi, katsahtavi, kaivahtavi: "Mistäpä savunen saapi, auer ilmahan ajaikse? Pienikö soan savuksi, suuri paimosen paloksi." Tuop' on äiti Lemminkäisen aivan aamulla varahin läksi vettä lähteheltä; näkevi savun sakean pohjoisilla maailmoilla.
Inkeri alas luhilla, Kaapsahellen kartanolle, Näki nuoren veljyensä: "Minun nuori veljyeni, Ota ohrilta orisi, I'ulta ikilihava, Maatajalka maltahilta, Lähe vasta Lalmantia!" Tuop' on nuori velykäinen Otti ohrilta orihin, Läksi vasta Lalmantia, Lausui Lalmanti ritari: "Terve nuori näätamiesi, Kuinka Inkeri elävi?"
Iso saattavi sanoa, taatto taisi vastaella: "Mene, portto, poikemmaksi, tulen lautta, tuonnemmaksi, kontion kivikoloihin, karhun louhikammioihin, sinne, portto, poikimahan, tulen lautta, lapsimahan!" Marjatta, korea kuopus, tuop' on taiten vastaeli: "En mä portto ollekana, tulen lautta lienekänä. Olen miehen suuren saava, jalon synnyn synnyttävä, joll' on valta vallallenki, väki Väinämöisellenki."
Eikä hän ikinä saanut enää jäistä järkeänsä, kuoli pois keralla talven, syöksyi veljenä vihurin sydämehen päivän pätsin, leimuhun Jumalan lemmen. Tuo tunsi Pimeän peikko sydämensä sylkähtävän, tarttui päähänsä rajusti: "Minne mieleni pakenet?" Tuop' oli Ukri tuhma ukko, herttua väkevän heimon, Aasian iki-aroilla, rannoilla rajattomilla.
Tuop' on muuksi muuntelevi lummekukka, lammenlintu, on kuni sudenkorento taikka keijun kehrävarsi: "Sallinet, sinut lumoan lukinlanka-paulahani?" Tuop' on muuksi muuntelevi myrsky pitkän pilven päältä, syttyvi säkene sähkön taikka taivahan salama: "Liekki, tullos liekkihini, tuli, tultasi halajan!"
Tuop' oli armas antimuori, istui aitan portahalla, kyseli poialta pololta, kunne kulki lapsikullat, tokko maassa maailmassa oli hän tuntenut, tavannut sukuansa suurempata, lajiansa laajempata.
Tuo oli laulaja ikuinen, Virren porras polvuhinen, Tuop' on vanha Wäinämöinen, Toinen seppo Ilmarinen, Kolmas lieto Lemminkäinen, Seki kaunis Kaukomieli, Pohjan neiti neljäntenä, Pohjan neiti, Pohjan akka, Viies Antero Wipunen, Se kuues Kaleva vanha. Viel' oli nuori Joukahainen, Vielä muitaki monia, Joit' ennen isoni lauloi, Oma vanhempi opetti. Onko niin elikkä toisin, Eli muite jomminkummin?
Tuop' on Pohjolan emäntä liikkui sillan liitoksella, laahoi keskilattialla. Arvelee, ajattelevi: "Mistäpä olutta saamme, taarit taiten laittelemme näille häille hankkimille, pioille pi'ettäville? En tieä tekoa taarin enkä syntyä olosen." Olipa ukko uunin päällä. Lausui ukko uunin päältä: "Ohrasta oluen synty, humalasta julkijuoman, vaikk' ei tuo ve'että synny eikä tuimatta tuletta.
Emo saattavi sanoa, oma vanhin vastaella: "Voi sinua, hiien huora! Kenen oot makaelema? Ootko miehen naimattoman eli nainehen urohon?" Marjatta, korea kuopus, tuop' on tuohon vastoavi: "En ole miehen naimattoman enkä nainehen urohon. Menin marjahan mäelle, punapuolan poimentahan, otin marjan mielelläni, toisen kerran kielelläni.